Siirry suoraan sisältöön
kirjoitushaaste vihreä valkoinen

Tunteiden tsunami

Tuula

Tuula

Tunteiden tsunami, siltä se tuntuu, syöpä. Päälle vyöryy hirvittävä määrä pelkoa, kauhua, järkytystä, ahdistusta; tunteita, joita ei edes ehdi tunnistamaan, kun ne pyörittävät, repivät, raastavat, haavoittavat.

Iskee hirmuinen kuolemanpelko, kun koko maailma pysähtyy, eikä huomista enää ole. On vain raskas mielen kipu ja tunne, ettei pysty hallitsemaan mitään. Ja sitten elämäkin alkaa pelottaa. Ei uskaltaisi elää, mutta ei haluaisi vielä kuollakaan.

Sitten yhtenä päivänä, hyvin nukutun yön jälkeen havahtuu. Löytää entisen sisunsa ja päättää, perkele, en anna periksi. Se ei tarkoita taistelua syöpää vastaan, sillä sodassa on vain häviäjiä. Se tarkoittaa sitä, että elää jokaisen jäljellä olevan päivän. Miettii millaisen muiston haluaa jättää itsestään ja päättää elää niin, ettei kukaan ainakaan muistele surkeana ruikuttajana.

Ja sitten huomaa, ettei kuollutkaan. Saa lisää aikaa. Jos aina on halunnut oppia uutta ja saada elämäänsä haasteita, sairastuu tietenkin syöpään, jossa on iso uusimisriski. Mutta siihen asti menee tukka putkella kokemuksesta toiseen ja uskoo tekevänsä kaikki viimeistä kertaa. Kunnes viimeisiä kertoja samoille tapahtumille tulee vuosi toisensa jälkeen.

Sitten se palaa, epätoivottu vieras, syöpä. Enää koskaan ei tarvitse pelätä, että se uusii. Se tulee jäädäkseen. Taas joutuu tunnevirtojen heittelemäksi ja vietäväksi, mutta aallot eivät ole niin korkeita kuin alussa. Prosessi on kuitenkin käytävä läpi, ymmärrettävä, että elämään kuuluu kärsimys ja päätettävä, ettei anna mielensä sairastua syöpään. Sairaus on vain yksi osa elämää, jossa on paljon muutakin, enimmäkseen tavallista arkea.

Kun löytää samassa tilanteessa olevia, vertaisia, sairauden taakka kevenee. Löytyy ilo. Ja jakaminen. Saman kokeneet kulkevat rinnalla ja sydämellä. Löytyy myös rohkeus kohdata kuolema, joka on sairastumisen jälkeen istunut olkapäällä tai kulkenut kantapäillä. Eikä kuolemaa enää pelkää. Ystäviä saatellessa näkee, että elämää on loppuun saakka.

Ystävän kuollessa miettii omaakin kuolemaansa. Se on surtava etukäteen ja jos joku siitä suostuu puhumaan, on se lohdullinen lahja läheiseltä. Onko seuraavana vuorossa ja pitääkö jo lähteä arkkua sovittamaan. Huumorista tulee mustaa, eikä sitä voi viljellä kenen tahansa seurassa. Läheiset vertaiset ymmärtävät ja nauravat makeasti, kuolemalle ja elämälle.

Ajan kuluessa oppii paremmin luopumaan. Luopumaan ihmisistä, tarpeesta omistaa ja asioista, joita ilman ei aiemmin olisi voinut kuvitella elävänsä. Siitä seuraa vapaus, jonka seurauksena vaatimukset ja toiveet muita kohtaan vähenevät. Elämä pelkistyy ja rikastuu. Huomaa ettei olekaan niin tärkeä kuin on kuvitellut.

Jotkut ihailee: onpa hieno asenne. Eivät tiedä miten syvällä on käytävä ja miten paljon kovaa työtä se vaatii. On jaksettava kahlata elämän paskakaivoissa, tunnistettava ja käsiteltävä tunteet, opittava olemaan luottamatta ajatuksiin, opittava elämään vain tässä hetkessä, päästettävä irti turhasta huolehtimisesta ja muistettava syvimmänkin ahdistuksen hetkinä: tämä menee ohi. Kaikki menee ohi aikanaan; tunteet, ajatukset, elämä. Itsesääli on opeteltava ottamaan kyläilemään vain hetkeksi ja päätettävä, että tämä ei ole kamalaa. Tämä on elämää.

Sitten se taas aktivoituu, pahuksen kehoaktivisti. Tuntuu, että loppu alkaa häämöttää, mutta pääseekin mukaan lääketutkimukseen, jossa hoito annetaan tabletteina. Se on viimeinen mahdollisuus, johon on tartuttava, lääketieteen koekaniinina. On jo tottunut siihen, että sitä on aina jossakin, kunnes yhtenä päivänä saa kuulla, ettei kuvissa näy mitään ylimääräistä, ei yhtään syöpää! On kuin kuka tahansa kroonista sairautta sairastava, jonka sairaus pidetään kurissa lääkkeillä. Lääkkeillä, joilla ei tunnu olevan hankalia sivuvaikutuksia ja joiden teho voi kestää vuosia, vuosia!

Ihmeellinen, lähes käsittämätön elämän käänne, kuin olisi voittanut elämän lotossa jättipotin. Toivo karistaa kuoleman kauemmaksi kannoiltaan. Mielessä pyörii tunne, jota ei meinaa ensin tunnistaa. Se on syvää onnellisuutta ja kiitollisuutta; tunnetta, että on saanut elämänsä takaisin.

~

Lisätietoa kirjoitushaasteesta ja osallistumisohjeet.