Hyvä hoito – laista käytäntöön

Verkostotoiminnan kehittämispäivässä piirtyi kuva siitä kaikesta, mitä on tarvittu, jotta kukin meistä voisi saada mahdollisimman hyvää hoitoa. Mitä yhteiskunta on hoidosta päättänyt, minkälaiset hoitokäytännöt päätöksistä syntyvät ja miten käytäntöjä jatkuvasti parannetaan.

Kuulimme Lapin yliopistossa väitöskirjatutkijana toimivan Kaisa-Maria Kimmelin luennon aiheesta terveydenhuollon priorisointi ja potilas. Tässä joitain mieleeni jääneitä tiivistyksiä aiheesta.

Perustuslaki
Perustuslakiin on merkitty yhteiskunnan tahto: jokaiselle tulee muun muassa taata riittävät terveydenhuollon palvelut. Ihmisarvon kunnioittaminen on eräs periaate, jota näitä palveluja tarjottaessa tulee noudattaa.

Potilaslaki
Potilaslaki täsmentää perustuslakia. Potilaslaissa määritellään tavoitteiksi muun muassa terveydentilaa vastaava hoito, laadultaan hyvä hoito ja tiedonsaantioikeus.
Potilaan itsemääräämisoikeutta, sitä miten sen tulee toteutua, kuvataan seuraavasti:

• Tiedonsaanti: Tiedot omasta terveydentilasta, hoitovaihtoehdot, hyödyt – riskit – todennäköisyydet, tieto ymmärrettävässä muodossa
• Hoitopäätös: Tietoon perustuva suostumus, oikeus kieltäytyä ja tämän takia myös vaihtoehtoisten hoitomuotojen selvittäminen, hoitotahto. Tarvittaessa sijaispäättäjä ottaa kantaa hoitopäätöksiin potilaan puolesta. Keskeistä on potilaan vakaa tahto, potilaan etu.

Potilaslaki (eli Laki potilaan asemasta ja oikeuksista) suojaa potilasta myös siltä varalta, että hän on tyytymätön hoitavan tahon ratkaisuihin. Toimijoita tässä ovat muun muassa potilasasiamies, eduskunnan oikeusasiamies, hallinto-oikeus.

Hoitokäytäntö
Laissa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi tulee päätettäväksi tapa, jolla tavoitteisiin päästään. Lähtökohtina voivat olla esimerkiksi voimavarat, taloudellisuus, vaikuttavuus, sairauskohtaiset erityisvaatimukset, erilaiset yhteiskunnalliset linjanvedot. Tässä esimerkkejä hoitokäytännön valinnoista:

• suoranainen tai välillinen hoitotyö (’lähi/etä’)
• mitä hoitoa
• lääkkeiden käyttö ja korvattavuus
• voimavarat ja organisointi

Hoitokäytäntöjä on luonnollisesti syytä aika ajoin päivittää. Perusteina voivat olla tuloksista oppiminen, tutkimus- ja kehittämiskokemusten hyödyntäminen, kehitys menetelmissä tai asiantuntijaresursseissa ja yhteiskunnan kulloinenkin tahto.

Jatkuva parantaminen

Päivän toisen luennon piti erikoissuunnittelija Anne Kairenius HUS:sta. Hän avasi kansallisen syöpäkeskuksen toiminta-ajatusta sekä potilaiden osallisuuden merkitystä.

Potilaiden edustus – useimmiten potilasjärjestön organisoimana – on yhä enemmän mukana hoidon kehittämisessä, eri tavoin. Eräs tällaisen toiminnan muoto on potilasfoorumi.

Kansallinen syöpäkeskus – Comprehensive Cancer Center Finland – FICAN on viisi alueellista syöpäkeskusta (HYKS, TYKS, TAYS, OYS, KYS) ja koordinoiva keskus (vielä perustamatta, perustetaan kuluvan vuoden aikana). Tavoitteina ovat syövän hoidon organisointi, saatavuuden ja laadun turvaaminen sekä syöpätutkimuksen ja innovaation vahvistaminen.

FICAN ja runsas muu suomalainen kehitystyö tähtää siihen, että hoidon kehitys jatkuisi hyvänä. Syövän hoito on Suomessa kansainvälistä huippuluokkaa. Maamme kuuluu maailman kahdeksan parhaan selviytyjämaan joukkoon.

Kuva: CC0 / Pixabay