Uuden puheenjohtajan tervehdys: toivo on elämää kantava voima
Muistan monien vuosien takaisen työpäivän Suomen Syöpäpotilaat ry:n toimistolla. Katsoin työpöydän reunalle asettelemaani pehmolelua, Toivo-sudenpentua. Se sama sudenpentu, joka seikkailee yhdistyksen maskottina monen oppaan sivuilla ja näiden verkkosivujenkin sisällä.
Olin lähdössä pitämään toiminnasta pientä puheenvuoroa sairaalaan. Päätin ottaa Toivon mukaan kaiken muun materiaalin ja esitteiden rinnalle, symbolisena eleenä sille, mikä kaiken takana on tärkeää. Toivo siitä, että tukea saa. Toivo uusista hoitomuodoista, toipumisesta ja sairauden kanssa elämään sopeutumisesta.
Puheenvuoroni jälkeen kävelin käytävällä lähteäkseni takaisin toimistolle. Vastaani tuli eräässä potilastapahtumassa mukana ollut potilas. Hän tunnisti minut käytävällä ja viittilöi hetkiseksi viereensä. Häntä väsytti, olo oli toivoton, eikä hän kokenut mielihyvää sillä hetkellä oikein mistään. Hän olisi toivonut saaneensa elää elämää ilman syöpään sairastumista. Tulimme puhuneeksi siitä, että toivo on asia, jonka pitää joskus antaa muuttaa muotoaan. Kun hän puhui, hän kiinnostuikin toivosta ja sen uudelleen sanoittamisesta kovasti. Hän päätyi kiinnittämään toivonsa keskustelun lomassa siihen, että hänellä on vielä aikaa, hänellä on läheisiä ja tämä tiputus on hänen tervehtymisensä puolesta. Tämä toi hänelle uutta näkökulmaa ja hän hymyili jotakin merkityksellistä sisällään oivaltaen. Muistin samassa hetkessä mukanani olleen Toivo-pehmolelun. Otin sen esiin ja esittelin Toivo-sudenpennun uudelle omistajalleen. Sanoin jotakin sen suuntaista, että näin Toivo on konkreettisesti aina lähelläsi, kun sitä tarvitset.
Tuota muistellessani voin vain todeta, että toivo on todella elämää kantava voima. Olen edelleen samaa mieltä kuin nuorena, Suomen Syöpäpotilaat ry:ssä työskennelleenä sosiaalipsykologina. Toivoa ei saa koskaan viedä pois, mutta sen on annettava muuttaa muotoaan. Toivoa voi olla hyvä hoito tai hyvät ihmissuhteet. Toivoa on siinä, että elämää on juuri nyt. Kehossa on sairaudenkin aikana paljon toimivaa ja tervettä. Joskus toivoa on kärsimyksen päättyminen.
Toivo on valtavan henkilökohtainen tunne. Tutkija Barbara Fredrickson on määritellyt toivon tunteen yhdeksi kymmenestä suurimmasta tunteesta, jotka hyödyttävät meitä ja auttavat elämään merkityksellistä elämää vaikeuksienkin keskellä. Jotta toivo voi olla osa tapaamme elää, voimme ajatella, että sekin tarvitsee tietyt puitteet ollakseen olemassa. Toivo tarvitsee tilaa, jossa ei ole arvostelua tai ankaruutta. Toivo tarvitsee rutiineja, jotka auttavat sietämään epävarmuutta. Se tarvitsee ihmissuhteita, jotka ovat kannattelevia. Se tarvitsee myös itsemyötätuntoa, rohkeutta toimia sekä lupaa näkyä sanoissa ja teoissa. Välittämistä ja merkityksellisyyttä.
Suomen Syöpäpotilaat ry on merkittävä toivon tuoja mahdollistaen luotettavaa tietoa ja tukea sairastuneelle, hänen läheisilleen sekä terveydenhuollon ammattilaisille. Suomen Syöpäpotilaat ry vaikuttaa myös yhteiskunnallisesti edistäen tasa-arvoista hyvää hoitoa ja valvoen sairastuneiden etua.
Meidän tulee yhdistyksessä säilyttää sen arvokas tapa tehdä työtä toivorikkaudesta käsin. Siitä käsin tehty työ rakentaa vahvoja perustuksia, johon on hyvä laajentaa tulevaakin. Tässä yhdistyksessä on juuri sitä jotakin. Toivoa. Merkityksellistä työtä, jota tehdään yhdessä.
Kuva: S. Hermann & F. Richter / Pixabay