Juhlavuoden kirjoitushaaste: Lottovoittoko?

Tuuletin ajatuksiani Kristillisdemokraattien vaalivankkureiden luona. Käynti uimarannan nuotiomakkaralla toisten aikuispudokkaiden kanssa virkisti viiden vuoden pitkäaikaistyöttömyyden tylsistyttämää aivokoppaani.

Minulle soitettiin Terveystalolta. Mammografiassa näkyi jotakin. Minun pitäisi mennä lisäkuvauksiin. Oho, se siitä kuppikakusta.

Mietin, miten hauskaa olisi otattaa mammografia tullissa matkalla Viipuriin. Ei se tainnut ihan niin mennä. Torfjanovkan tai Brusnitshnojen miehet ja naiset tutkivat matkustusasiakirjoja, eivät matkustajien urheilullisia tai hoitamattomia lihaksia.

“Saanko tutkia?”

Odotin muutaman viikon tietoa, että mitä kehostani oli kaiverrettu. Tuskin se mikään kultahippu oli.

Nuori mies kysyi vinkuvalla äänellä, minkä verran tiedän löydöksestä. Sanoin, että Terveystalolla sovittiin, että sairaalassa selvitetään, mitä kuva kertoo kasvustostani. Mies totesi: ”Valitettavasti rouvalla on rintasyöpä. Se leikataan kahden viikon kuluessa, koko rinta poistetaan. Saanko tutkia?”

Heitin typertyneenä paidan pois yltäni ja annoin miehen tutkia kaulan, leuan ja navan välillä sijaitsevia ulokkeitani. Hän pyysi minua menemään saman tien laboratorioon verikokeeseen ja sydänfilmiin. Hoitojärjestelijäsihteeri kertoisi minulle leikkaussalivarauksesta.

Marssin laboratorion vastaanottoon. Tuttu naisihminen oli ensimmäinen, jolle sopersin, että minulla on syöpä. Odotin tyynesti vuoroani ja sulattelin tietoa: siis sittenkin SYÖ-PÄ!

Yhdeksän kymmenestä lisätutkitusta naisesta saa huokaista helpotuksesta ja jatkaa huoletonta elämäänsä. Mastopatiaahan se vain oli.

Iloinen ja ystävällinen nainen ottaa minut sydänfilmaukseen. Hän kysyy, millainen on vointini. Kerron sen olevan niin hyvä kuin voi olla ihmisellä, joka juuri on kuullut, että hänellä on syöpä.

Verikokeen otti nuori mies, joka järjesti minulle makuupaikan, etten pyörry järkytyksestä.

Leikkaussihteeri kertoo, että leikkaus olisi torstaina. Oli tiistai. Siis vain kaksi yötä. Sitten se uni toteutuu.

Unten maille ja takaisin

Kävelen portaat toiseen kerrokseen. Minulle tehdään imusolmukereagenssivärjäys. Odottelen vuoroani leikkaussaliin.

Minulta kysytään, haluanko ottaa rauhoittavia. En halunnut. Hoitaja kysyy, mitä leikkauksia minulla on ollut aiemmin. Kitarisat, umpilisäke ja endometrioosi, polyypin poisto. Muutama luomi nippaistu pois kaulasta, selästä ja kankusta.

Nukahdan unten maille. Herään siihen, että valitan, miten Pekka jätti minut. Hoitaja kysyy, kuka Pekka on. Selitän, että hän on naapurin poika.

Naiset kysyvät kivun asteikkoa, ja sanon sen olevan seitsemän. Päätä särkee. Minut kärrätään osastolle. Saan iltapalaa. Oksennan muutamalla kerralla oksennustuutin täyteen. Hoitaja taluttaa minut vessaan.

Aamupäivällä kirurgi tulee tutkimaan leikkaushaavaa ja irrottaa painesiteen. Fysioterapeutti käy neuvomassa venyttelyliikkeitä ja kertoo omasta selkäleikkauksen jälkeisestä ajastaan.

Istun ja ihmettelen aamupalan jälkeen, miten pääsen vessaan. Tippapullo ja dreeni kavereina raahaudun käytävälle ja vessaan. Kävelen hieman. Saan ruokaa.

Syöpäyhdistyksen sairaanhoitaja käy kertomassa villin arvauksen jatkohoidoistani. Koko kattaus, kaikki kolme: sytostaatit, sädehoidot ja 5 vuoden turvalääkitys. Kasvain oli toisen asteen kasvain, ja koska toisessa imusolmukkeessa oli kahden millimetrin metastaasi, tyhjennettiin 18 imusolmuketta. Minun käteni vaniljatanko on siis kuiviin imetty?

Mielenterveyshoitaja neuvoo olemaan katselematta nettipalstojen kauhukertomuksia.

Vertaistietoa

Syöpäyhdistyksen tukiryhmä kokoontuu neljästi. Saan kaipaamaani käytännön tietoutta ja tuotenäytteitä. Meitä oli kolme vasta sairastunutta rintasyöpänaista ja yksi leukemiapotilas. Hän tiesi kertoa kelataksikäytännöistä. Jokainen oli oman alansa osaaja. Yksi neuvoi asusteista, toinen peruukista ja kampaajan palveluista, kuka potilashotellin varaamisesta.

Mietimme, miltä tuntuu ilman hiuksia. Yhdellä naisella tämä lottovoitto, hiustenlähtö, tapahtui äitienpäivänä. Tytär ajeli äitinsä kauniit asiakaspalvelijan hiukset. Kahvilaemäntä ei aikonut salailla kampaustaan vaan totesi aikovansa olla kesällä täyskaljuna, ajattelee ihmiset mitä hyvänsä.

Mietimme, miten kerromme ja kenelle ja missä vaiheessa. Fraasivarasto oli hyvä täydentää kauhistuneita kanssakulkijoita varten. Lohdutettavathan ovat nyky-Suomessa lohduttajina.

Kun kuljin kuntosalille pelkkä juiceleskismäinen hiuskoriste, virkattu härpäke, pääkopassani, piti minun säästää toisten outojen otusten tunteita, ja jatkossa saisin tulla vain peruukin kera. No, voihan sitä moppia tietty taluttaa hihnassa kuten Tanhupallo karvamatoaan. Kaalimadoksi en kyllä aio muuttua.

Pöljän seisakkeella Siilinjärven Kunnonpaikassa meitä syöpänaisia ilahdutti pikku-Antti curling-kisoilla. Vaalea joukkue vastaan tumma joukkue, pelipaidan mukaan. Yksi harjaa ja kaksi sohii tai jotain sellaista. Antaa liukua. Ja iso-Antti oli aika häjy, meidän oli marssittava kolmesti nyppylän laelle ja takasin peräkanaa koko ankkalauma, naiset kävelysauvat käsissä. Minulle tietty sattui kaksi vasemman käden ohjusta.

Käytännön elämää

Tietoa tuli Kelasta ja kaalimatojen virityksistä. Vapaonkea ei kukaan käynyt neuvomassa. Tai sitten se meni siinä suhinassa ohi hilseisen aivostoni. Olihan säteilykuurini päättynyt vasta muutamaa viikkoa aiemmin.

Opimme, että kannattaa ulkoistaa kuppikopitus ja koputus, “reekupit” ne olla pitää. Ei riitä a eikä b. Jos pitää uudet teettää niin olkoon d eli “ree”.

Sairaanhoitaja tanssitti kolonoskopia-miehiä, joilla oli ollut jotain suolistosyöpää tai mitä lie. Heidän naisporukkansa katsoi vihaisesti Lyyliä, jota miehet kilvan hakivat kaveriksi polkkaa päästelemään. Pohjanmaalla kun kaikki on niin hienoa ja suurta. Oulun rouvalla oli hiusongelmia, kun hiukset eivät enää tulleetkaan takaisin.

Meille tuli selväksi testamentin ja edunvalvontavaltuutuksen laatimiset, apurahojen anelut ja lastenohjaajadiakonin asiantuntevat neuvot siitä, miten kannattaa vaatia oikeuksia viranomaisten ja virkailijoiden kesken. Ja että saman voisivat arvon byrokraatit kertoa suoraan potilaalle itselleen. Ota lomake 55gy7 ja hae korvausta, joka on sairausvakuutuskorvattava ehdoilla 7-65öö.

Kiinalaisia lapsia kävi tutustumassa Suomen oloihin, että oppisivat isännöimään ja emännöimään talvikisoja 2022. Taisivat olla miltei aikuisia. Ruoka oli hyvää, ja luennot asiallisia. Rentoutuminen onnistui, ja hemmotteluhoitoja oli tarjolla.

Oikeuttako?

Minulla on siis oikeus tutkia kainaloitteni viereisiä pinnan muodostelmia tai ulkoistaa touhut jollekin saman katon alla kuorsaavalle. Minulla on oikeus tietää, irroitellaanko minusta ruosteiset lehmän kettingit Taipeissa vai Varnassa vai ihan vaan koti-Suomessa.

Saan päättää ihan itse, menenkö säteilemään JyväsHyvän keksitehtaalle vai lupsakan toiminnan joukkoloitten KYS:iin Kuopioon. Saan marssia ihan itse liukuovista sisään sairaalaan ja etusormen ennätyksellä ilmiintyä hoitovahvuuteen.

Saan ihan itse odotella vuoroa rummutukseen ja katsella, josko automaatista irtoaa jotakin kolikolla, setelillä tai kännykkävaluutalla välipalaksi.

Joka välissä on laboratoriokäyntejä, veriarvojen seurantaa ja hoidon ohjausta. Selostetaan, mitä oireita ja sivuoireita voi ilmaantua missäkin hoidon vaiheessa.

Kun hoitoputki on ohi, on olo kuin suklaapähkinällä, josta suklaa on nuoltu pois. Pelkkä pähkinä tai rusina jäljellä.

“Vain” rintasyöpä

Olet hihnalta pudonnut pudokas, muutamaa kokemusta rikkaampi Aatami tai Eeva. Vihtahousun viimeiset villitykset saavat granaattiomenoita putoilemaan ties minne. Siinä jää auringonotot toisille.

Lopun ikääsi saat voidella säteilytettyä ihoasi ja suojata kehoasi auringon paahteelta. Tosin ilmastonmuutoshan on tullut tänne Jumalan selän takaiseen kaistaleeseen aika hitaana, joten eipä tuo sonikka paljon ole näyttäytynyt näillä leveys- ja kapeusasteilla.

Leikattu puoli kehoasi on varjeltava tulehduksilta. On määräyksiä ja varoituksia joka sormelle. Siihen oli oikeus, ja jäljelle jäi liuta velvollisuuksia.

Kiltti potilas tulee laboratorioon, kun kutsu käy. Kiltti potilas käy leikkauspöydälle, kun syöpä huutaa: “Ota minut pois. “

Kiltti potilas käy solumyrkkyjen tiputukset ja sädepistoolin ammukset otattamassa kehoonsa. Ja tyynen rauhallisesti on kanssaihmisten käskystä tyytyväinen, että se oli “vain” rintasyöpä.

Sehän on hyvin hoidettavissa. Suomessa. Kela betalar.

 

Kuva: Anne-sophie Parent / Pexels