Elämä syövän jälkeen – toivoa, voimaa ja uusia alkuja
Syöpädiagnoosi on kuin myrskytuuli, koska se ravistelee elämää perusteellisesti. Koko hoitoprosessi vie paljon voimia ja aikaa. Syövän jälkeisessä seurantavaiheessa minusta on alkanut tuntua, että olen aloittanut matkan kohti terveyttä ja hyvinvointia. Nyt minulla on ollut myös aikaa reflektoida kaikkea kokemaani. Pitkään pidin tunteet sivussa, koska ainoa tavoitteeni oli selvitä hengissä tästä koettelemuksesta.
Olen sairastanut kolangiokarsinooman eli sappiteiden syövän kaksi kertaa: vuonna 2020 ja 2022. Jälkimmäinen syöpäsairaus oli monella tapaa rankempi kokemus, sillä sairastin levinnyttä huonoennusteista syöpää. Varmaan moni sappiteiden syövästä paremmin tietävä miettii, kuinka olen kirjoittamassa tätä tekstiä syövättömänä. Tätä minun on vaikea uskoa välillä myös itse, mutta niin vain kävi.
Noin vuosi sitten blogitekstissäni kirjoitin toivonkipinästä. Tuolloin olin saanut yllättäen tiedon, että keuhkoni ja maksani leikataan. Molemmat leikkaukset onnistuivat, ja olen ollut syövätön marraskuusta 2022 lähtien. Leikkauksiin orientoituminen, kuntoutuminen ja palautuminen on kokonaisuudessaan ollut todella pitkä prosessi. Edelleen palaudun kaikesta kokemastani, jokaisena päivänä en jaksa olla niin energinen ja aktiivinen kuin haluaisin. Välillä pohdin, olenko vain laiska, mutta syöpä on opettanut minulle armollisuutta itseäni kohtaan. Yritän olla takertumatta liikaa näihin hetkellisiin negatiivisiin ajatuksiin.
”Selviytymiseni” jälkeen huomasin, että moni ihminen kuvitteli, että leikkauksista toipumisen jälkeen olin jälleen ennallani ja terve. Väsyneenä en jaksanut valistaa muita asiasta, mutta ehkä tämä teksti toimii omien kokemuksieni reflektoinnin lisäksi myös jonkinlaisena opetusmateriaalina syöpään sairastuneen läheisille, tuttaville sekä työyhteisöille. Fyysinen kuntoni oli kokemuksiin peilaten loistotasolla hoitojen jälkeen, mutta alkuvuonna minut yllätti henkinen uupumus.
Muutama viikko puhtaiden papereiden saamisen jälkeen romahdin henkisesti. Itkin joka päivä monta kuukautta, ja tunsin oloni todella yksinäiseksi henkisellä tasolla. Kaiken lisäksi en edes tiennyt syytä tähän käytökseen ja yksinäisyyden tunteisiin. Minunhan olisi pitänyt olla joka päivä pelkkää hymyä loistouutisten saamisen jälkeen.
Onneksi ymmärsin hakea apua, ja työterveyshuollon kautta minulle järjestyi nopeasti psykologin aika. Psykologin kanssa tapasimme säännöllisesti alkuvuoden, ja hän antoi minulle työkaluja ajatusten prosessoimiseen. Kuulemma on tyypillistä prosessoida ajatuksia kriisin jälkeen. Oli helpottavaa kuulla olevansa normaali, vaikka tunteet ailahtelivat kuin vuoristorata. Tällä hetkellä mieli ja elämä ovat tasapainossa. Jälkikäteen olen pohtinut, miksi hoitava taho ei tarjonnut psykososiaalista tukea tilanteeseen jo ennen mielentasapainoni järkkymistä.
Mikä on minulle tärkeää?
Syöpäsairauden jälkeen pohdin todella paljon arvokysymyksiä ja elämäni tavoitteita. Syöpään sairastuminen on opettanut, mikä on tärkeää elämässä. Minulle kirkastui, että minulle tärkeitä asioita ovat perhe, ystävät ja jatkuva oppiminen. Lisäksi huomasin, että kaipaan todella paljon matkustamista. Pohtiessani arvokysymyksiä jouduin usein myös ristiriitatilanteisiin, koska puhuin kipeistä asioista suoraan. Ihan aina en tiedä, pidänkö tästä uudesta minusta, mutta toisaalta on helpottavaa olla rohkea ja sanoa ajatuksensa ääneen tästäkin aiheesta.
Syövän jälkeisessä elämässä on tapahtunut todella paljon tänä vuonna, ja vuosi ei ole vielä edes lopussa. Olen matkustellut ja opiskellut kotimaassa ja ulkomailla sekä valmistunut ylemmästä ammattikorkeakoulutusta. Arkea on täydentänyt uusi perheenjäsenemme Seppo. Seppo on shetlanninlammaskoira, joka pitää liikkeessä. Tämän lisäksi olen panostanut enemmän vapaaehtoistyöhön syöpäyhdistystoiminnassa, olen nykyään mukana myös asiakasraadin toiminnassa. Lisäksi teen päivätyötä asiantuntijana mielenkiintoisten työtehtävien parissa.
Tunnen eläväni, kun minulla on mieleistä tekemistä ja mahdollisuus oppia uutta erilaisten tehtävien ja ihmisten kautta.
Elämä syövän jälkeen ei ole helppoa, mutta se silti voi olla täynnä toivoa ja mahdollisuuksia. Jokaisen kulkema polku on yksilöllinen, joten on luonnollista, että niiden kestot ja sisällöt vaihtelevat. Itse olen löytänyt jo hoitojen aikana sisäisen voiman, jota minun on äärimmäisen vaikea kuvailla. Uskon, että tämä sisäinen voima auttaa minua käsittelemään myös muita haasteita riippumatta siitä, liittyykö se syöpään tai yleisesti elämään.
Kuva: Annie Spratt/Unsplash