Ihanaa kesää ja iso kiitos!

Jäähyväisblogissani SSP:n toiminnanjohtajana välitän kiitokseni siitä, että sain miltei kahdeksan vuoden ajan tehdä työtä syöpäpotilaiden ja heidän läheistensä hyväksi. Opin valtavan paljon vakavan sairastumisen merkityksestä yksilöille ja koko yhteiskunnalle. Sovelsin työasioita myös omassa elämässäni syöpäpotilaan läheisenä isäni rinnalla hänen sairastuttuaan syöpään aina saattohoitoon saakka. SSP:n ansiosta olin toivottavasti hyödyllisempi läheinen hänelle.

Arvostukseni terveydenhuollossa työskenteleviä kohtaan on aina ollut korkea ja SSP:n töissä edelleen kasvanut. Sairaanhoidon toiminta on kiinni voimiensa ylärajoilla työskentelevistä hienoista ammattilaisista, systeemi ei heitä juuri tue. Liian usein tarvitaan, että joko sairastunut itse tai hänen läheisensä on selvillä sairaanhoidon ongelmakohdista ja osaa sekä jaksaa navigoida niiden ylitse, jotta potilaan hoidossa ja kuntoutuksessa tehdään oikeita asioita oikeaan aikaan.

Seurasin työkseni sote-uudistuksen valmistelun vaiheita ja syöpään sairastuvien sekä heidän läheistensä asemaa siinä. Käsityksekseni jäi, että Suomessa saavutettu korkea taso syöpien hoidossa otetaan itsestäänselvyytenä eikä panosteta riittävästi siihen, että on edellytyksiä edelleen saavuttaa erinomaisia ja vertailukelpoisia hoidon tuloksia tulevaisuudessa. Asia tuskastuttaa kaikkia, joita se koskee eikä tarvittavista muutoksistakaan olla alan eri toimijoiden parissa kovin erimielisiä, jostain syystä ne vain eivät tapahdu.

Vaikka työtehtävät syöpäasioiden parissa jäävät, niin mielenkiinnolla seuraan, miten ja millainen syöpästrategia Suomeen lopulta saadaan. Melko helposti ihan tavan kansalainen saa selville, että Pohjoismaissa on erinomaisia malleja syövän hoidon ja kuntoutuksen järjestämiseksi maanlaajuisesti ja yhdenvertaisesti, ei tarvitsisi muuta kuin soveltaa meille.

Toivotan ihanaa kesää kaikille SSP:n toiminnassa mukana oleville ja seuraajille sekä tukijoille, kiitän lämpimästi yhteisistä vuosista. Todellisia elämäni oppivuosia, paljon enemmän kuin vain työtä.

Minna Anttonen
Väistyvä toiminnanjohtaja

Kuva: Anita Austvika/Unsplash