Iloista pääsiäistä!
Vaalikevään 2023 aikana terveydenhuollon ongelmia koskettelevat kannanotot ja keskustelut johtivat usein hoitajapulaksi nimettyyn teemaan.
Kovin tarkkaan asiaa ei kuitenkaan analysoitu. Ei esimerkiksi jäänyt mieleeni, ehkä ei ole tiedossakaan, miten hoitajien puuttuminen eri sairaanhoidon aloille jakautuu. Maantieteellisiä tilastoja näkyi jonkin verran ja niistä kävi ilmi, että pääkaupunkiseudulla sairaanhoitajapula on pahin.
Keskusteluissa toistettiin vaatimusta siitä, että hoitajapula on ratkaistava. Erilaisia yksittäisiä keinojakin esitettiin, mutta ainakin minulle jäi käsitys, että tulevaisuuden tarpeet ja mahdollisuudet realistisesti huomioivaa kokonaisnäkemystä asiasta ei ole kenelläkään.
Keskusteluja kuunnellessani ajattelin, että niin sanottu hoitajapula ei ratkea ikinä, ellemme muuta tapaa, jolla puhumme sairaanhoitajista ja tarkastele kriittisesti sitä, miten eri terveydenhuollon ammattihenkilöiden vastuut on järjestetty.
Jokaisen terveydenhuollon ammattiryhmän työtehtävien tulisi mielekkäästi hyödyntää juuri sitä koulutusta, jota ammattinimikkeen saaminen edellyttää. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan parempaan tietoon perustuvaa keskustelua, kuin mitä vaalikentillä kuultiin, jotta tarvittavat toimenpiteet voidaan suunnitella ja kohdentaa mielekkäästi.
Ja on syytä muistaa, että se, miten puhumme asioista, osaltaan vaikuttaa todellisuuteen. Onneksi voimme välittömästi muuttaa tapaa, jolla hoidosta ja hoivasta sekä niiden tekijöistä puhumme. Hoitaja ei ole käsipari, hän on terveydenhuollon ammattihenkilö, jolla on osaamista moneen.
Sairaanhoitaja on ihminen sairastuneen lähellä, sairaanhoidon osaamisen lisäksi hänellä on ammatillista kykyä kohdata toinen ihminen empaattisesti. Tätä kykyä ja kutsumustietoisuuden säilymistä kovassa työpaineessa ihailen tuntemissani sairaanhoitajissa. En koskaan enää nimitä heitä käsipareiksi.
Hyvää kevättä, iloista pääsiäisjuhlaa!
Kuva: Jean-Paul Wright/Pexels