Juhlavuoden kirjoitushaaste: Annelin tarina
Olen aikuisiässäni tutkiskellut rintojani ja sitten kasvain löytyi. Menin heti lääkäriin. Lääkäri otti kaiken vakavasti ja konsultoi vielä toista lääkäriä. Pääsin tutkimuksiin niin nopeasti kuin mahdollista.
Oli oikein tehty, ettei minulle kerrottu puhelimessa, että se oli syöpä, vaan kirurgi kertoi sen kasvokkain. Siinä vaiheessa olin aavistanut, että asia oli näin. Sitten kerrottiin leikkausmenetelmä.
Kaikki tämä tapahtui täällä Pietarsaaressa, ja itse leikkaus tapahtui Vaasassa. Oli muuten hyvät lääkärit ja hoito sielläkin.
On hyvä, että näin vakavaa sairautta hoidetaan näin hyvin. Sain sytostaattihoitoa sekä sädehoitoa, matkat sujuivat kepeästi taksilla ja siihen saa Kelan korvauksen. Olen ollut onnellisessa asemassa ja tunnen olevani tärkeä ihminen. Jokaisella potilaalla kuuluu olla yhtä hyvä kohtelu ja hoito, kuin minulla on ollut.
Olen muuten menettänyt neljä läheistä ihmistä syöpään ja olen ollut mukana kaikissa tapauksissa paitsi äitini, joka asui kauempana. Elämä on joillekin lyhyt.
On päivänselvää, että yritetään ennaltaehkäistä kaikenlaisia sairauksia elämällä terveellisesti, liikkumalla ja seuraamalla ympäristöä. Sekin on oikeus.
Ja sitten se vapaaehtoistyö, se vasta tärkeää on itselle ja hoidettavalle. Se antaa paljon ja opettaa parempaan elämään.
Kun tullaan tien päähän, sekin on hyväksyttävä, koska silläkin on tarkoituksensa.
Toivotan teille kaikille oikein valoisaa kevättä ja terveyttä!