Miten järjestössämme on sopeuduttu korona-arkeen?
Kävin viimeksi Syöpäpotilaiden toimistolla Malmilla torstaina 12.3.2020. Seuraava kerta koittaa ehkä kesäkuussa, varmemmin vuosilomani jälkeen elokuussa.
Siirtymä etätyöhön tapahtui lopulta nopeasti ja jossain määrin yllättäen. Kiinnostavaa on ollut huomata, kuinka mutkattomasti tarpeelliset mukautukset onnistuivat, kun työkonekin matkasi viimeisestä teemasarjasta Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksen tilojen kautta kotiin. Moni asia on pysynyt ennallaan, tärkeimpänä motivaatio kulkea rinnalla työelämäkysymyksissä, samoin tiimin tahto viedä eteenpäin hankkeemme tavoitteita.
Olemme työelämähankkeessa alusta lähtien tehneet paljon myös verkossa, joten suurta digiloikkaa korona ei ole meiltä vaatinut. Tuttuja toimintatapoja ovat muun muassa videopuhelun välityksellä kokoontuvat vertaistukiryhmät, Facebook-verkosto sekä joka toinen viikko järjestettävä ryhmächat Tukinetissä. Jokunen webinaari-tyyppinen tilannekin on toteutettu jo ennen koronaa ja uusia, laajemmalle kuulijakunnalle, on luvassa pian.
Osallistujien kanssa kommunikoidaan puhelimitse tuttuun tapaan edelleen ja työkavereiden kesken käytössä on Teams, Drive, Trello ja jos vaikka mitä jo vanhastaan. Olemme myös tottuneita siihen, että työ on liikkuvaa ja harvoin olemme kaikki yhtä aikaa toimistolla.
Silti, kuten monella muullakin onnekkaalla, joka ei ole joutunut lomautetuksi tai ajamaan yritystään alas, arki on muuttunut rajusti ja nopeasti, mikä selvästi vaatii voimavaroja. Vuorovaikutus verkon kautta on hieman erilaista ja tilaisuudet Zoomissa tai Teamsissa muistuttavat enemmän toinen toistaan ilman paikkaan liittyviä muistivihjeitä.
Keskustelu verkkovertaisryhmissämme on usein intensiivistä ja antoisaa. Nyt kun kaikki ryhmät ovat siirtyneet verkkoon, käyvät myös erot kasvokkain kokoontuviin ryhmiin selvemmiksi.
Olemme saaneet mukaan uusia osallistujia. Työnhakijoiden ryhmä ja englanninkielinen vertaisryhmä ovat tavoittaneet ihmisiä laajemmalta alueelta, samoin uusi ja suosittu toimintamuotomme: etäpilates. Samalla muutamia vanhoja osallistujia on jäänyt pois, sillä verkkotapaamiset eivät sovi kaikille.
Syksyn suunnitelmia tehdessämme olemme pohdinnan äärellä: miten jakaa resurssimme ja suunnitella ohjelma niin, että molemmat joukot tulevat huomioiduiksi.
Etäryhmien ohjaaminen, ja luulen että niihin osallistuminenkin, oli varsinkin aluksi energiasyöppöä hommaa. Tämä korostuu tilanteessa, jossa lähitapaamiset eivät ryhmity etätapaamisten lomaan. Katsekontaktia ei saa videopuhelun välityksellä, ihmiset ovat tietoisempia itsestään ja välttävät liikehtimistä, jolloin kehonkieli muuttuu, aina ei kuule ja kuvakin voi tahmata.
Totuttelua vaatii sekin, että taustalla näkyvät osallistujien kodit ja ryhmien ohjaaminen tapahtuu oman kodin nurkasta. Enää ei asiaan kiinnitä huomiota, mutta aluksi mietti, mitä mahtavat osallistujat ajatella meidän kattolampusta tai verhoista, tai mahtaako taustalta kuulua muiden kotona pyörivien ääniä.
Etäilyllä on positiivisiakin vaikutuksia: olemme aloittaneet uusia toimintatapoja. Ihmiskontaktien puute laskee hyvinvointia ja tätä torppaamaan aloitimme vapaamuotoiset ”höpinähetket”, joihin saa tupsahtaa mukaan kuin yhteiseen kahvihuoneeseen vaihtamaan ajatuksia.
Kokeilemme myös uutta syöpä ja työ -teemaista keskustelufoorumia Tukinetissä. Ensimmäiset podcast-jaksot, jotka ovat olleet työlistalla hankkeen alusta alkaen, ovat nyt kuunneltavissa ja uusia tekeillä. Moni blogiaihio odottaa julkaisukuntoon saattamista.
Nyt kun emme voi sattumalta kohdata tilaisuuksissa ja tapahtumissa, pyydämme, että nappaat puhelimen käteen ja kilautat tai laitat viestiä jotain kautta sähköpostilla, tekstiviestillä tai vaikka WhatsAppissa. Muuten emme löydä sinua! Toivottavasti tilanne rauhoittuu pian ja tapaamme taas kasvokkain.
Siihen saakka nähdään ja kuullaan!
Kuvat: Marketta Liljeström