Terveisiä työelämästä: ”Olet aina niin pirteä ja energinen”

Tapaan sukulaisia ja ystäviä, käyn seminaareissa, olen luennoimassa ym. Ja saavun töihin. Mitä yhteistä näissä tilanteissa on? Joo, kaikissa näissä tapaamisissa/paikoissa on ihmisiä ja he sanovat sitä samaa: ”Voi että kun olet niin pirteä ja energinen”. Miksi en pidä tästä?

Ulospäin näytän luultavasti melko pirteältä ja energiseltä. Minulla on paljon asioita mitä teen, olen mukana monissa yhdistyksissä, hallituksissa ja matkustan ympäri ja tapaan ihmisiä. Vointi ei aina näy ulospäin. Töissä teen kovasti töitä, juoksen edestakaisin, stressaan, olen väsynyt, hikoilen ja tuntuu siltä että en ehdi kaikkea enkä riitä kaikkeen. Silti saan kuulla ”voi että kun olet niin pirteä ja reipas”.

Joskus olisi ihan kiva huutaa ihmisille: ”en ole pirteä ja en ainakaan reipas ja energinen”. Koska siltä se ei tunnu. Jos joskus joku sanoisi ”kuule, nyt näytät kyllä väsyneeltä, onko kaikki ihan kunnossa?” olisin niin iloinen. Mutta, jos joku näin sanoisi minulle luulen että purskahtaisin itkuun ja kertoisin että ”ei, kaikki ei ole okei. Olen niin rättiväsynyt, stressiä pukkaa, töitä on liian paljon, matkustaminen syö kaiken energian ja töissä en oikeasti jaksa tai ehdi olla”.

Miksi kaikki aina sanovat että olen pirteä, reipas ja energinen? Olenko niin todella vai näyttääkö se vain siltä muille? Kyllä minulla on jonkinlaista energiaa, mutta se energia kuluu töissä. Töiden jälkeen olen niin väsynyt että en halua olla sosiaalinen, en halua puhua ystävien kanssa puhelimessa ja en ainakaan halua mennä jonnekin missä on ihmisiä ja ääniä.

Onko tämä nyt ihan normaalia? Olenhan syöpäpotilas ja käynyt läpi monta leikkausta, raskaita hoitoja jne. Mutta joskus tuntuu että kukaan ei näe sitä että en oikeasti jaksaisi tehdä mitään. Mutta tänä päivänä kaikkien pitää vaan suorittaa, tehdä töitä, antaa kaikkensa. Ei ole väliä vaikka on väsynyt tai sairas, aina pitää tehdä töitä.

En ole luultavasti ainoa joka tuntee näin, ja se on sekä positiivista että negatiivista. Ne jotka ovat kokeneet saman historian kuin minä, ymmärtävät melko hyvin miten rankkaa on olla syöpäpotilas tämän päivän hurjassa arjessa.

Kuvat kirjoittajan omia. 

Kurkkaa myös blogikirjoitus ”Mitä sanoa syöpään sairastuneelle työkaverille?”