Syövän pitkäaikaishaitat & kuka niitä hoitaisi?

Lapsuus- ja nuoruusaikanani leikin ulkona, nuorena kävelin tai pyöräilin koulun urheilukentälle ihan vain urheillakseni. Talvella kävelin luistelukentälle tai menin hiihtolenkille sunnuntaiaamuina päästäkseni luontoon.

Olen juossut ja vanhemmiten kävellyt yhteensä peräti 16 Naisten Kymppiä, pelannut työkaverin kanssa tennistä ennen töihin menoa tai käynyt lauantaiaamuisin keilaamassa työkaverin kanssa.

Myös olen aina pitänyt marjastamisesta ja sienestämisestä, kun niissä vaellellaan tuntitolkulla metsissä. Ulkomailla pitkät tutustumiskävelyt eri kaupunginosissa ovat olleet mieleeni.

Olen siis ollut koko elämäni ulkoileva ihminen, ja luonnossa liikkuminen on tuonut mielenrauhaa.

Paljon pohdittavaa

Kun sairastuin polysytemia veraan – tosin eläkkeellä – alkoivat sienimatkat harventua, koska pitkä kävely alkoi särkeä jalkoja. Olkapäitä alkoi särkeä korin kantamisesta. Kiirettäkään ei voi pitää, kun hengästyy.

Alaselkävaivat ovat lisääntyneet vähemmästä liikkumisesta. Siihen onkin lapsenlapseni, joka on personal trainer, antanut mainioita venytys- ja voimisteluliikkeitä. Voimistelua olen opetellut kuntolomilla kahdesti eri kylpylöissä, mutta eipä sitä riittävästi kotona tule harrastettua. Pitää ottaa pari kertaa viikossa niskasta kiinni, että tulee liikuttua, mutta enemmän pitäisi!

Toki on särkylääke, tuo ikuinen Panadol, mutta en pidä liioista lääkkeen syömisistä, kun muutenkin neljä tai viisi lääkettä on otettava vuorokaudessa tämän verisairauden jossain rajoissa pitämiseen.

Vatsakaan ei pidä särkylääkkeestä, kun muutenkin lääkkeet aiheuttavat mausteisen ruoan kera närästystä. Pitäisikö vatsahaavalääke Somacia alkaa ottaa? Sitä voisi lääkärin mukaan ottaa. En kyllä aloita. Kohta minulla ei ole muuta kuin lääke lääkkeen päälle.

Mistä voisi lukea, mikä ruoka sopisi parhaiten lääkkeitten kera? Onko kukaan lääkealan tai hoitoalan edustaja perillä siitä – tai peräti sairastunut tähän sairauteen?

Sitten uutta pohtimista vielä, kun on noita särkyjä koronan aikaan sisällä jumittaessani: uskallanko mennä hierontaan? En ole siitäkään saanut lukea mistään. Joku sanoo käyneensä, muttei kertonut, onko jokin muuttunut. En tiedä. Alkaako veri tuoda tulppia jostain hyytymistä? Siitäkään en oikein ole saanut tietoa. Joku käy hieronnassa, mutta pelottaa, jospa se ei sovikaan…

Näitä asioita pyörittelen päässäni ja kas, yhtäkkiä onkin jo alkanut tulla ajoittain refluksivaivaa. Siihenkään ei oikein ole lääkettä.

Alan pelätä, että olen yksi ”marmattaja” ja varoja enkä nauti elämästä riittävästi – katkeroitan ihmisiä ympärilläni. Taidan olla jo tehnyt sen, koska yhä harvempi ystävä tai sukulainen on yhteyksissä.

Pelkäävätkö he, että kohta kuitenkin kuolen niin mitä sitä soittelemaan saati käymään. Seurallisena karjalaisena seuranpito on kuitenkin mitä mainioin tapa mielenterveyteen.

Seuraan nykyään toisia samaan sairauteen sairastuneita netissä, ja pyrin olemaan mukana tapaamisissa, ettei tuttavapiirini rasittuisi näistä sairauteni kohinoista.

Olen aika rajoittunut, henkisestikin nykyään, ja se on ihan selvä tulos tässäkin sairaudessa. Kuka sitäkään hoitaisi ja miten?

Kuva: Waldemar Brandt/Unsplash