Terveisiä työelämästä: Katse tulevaisuuteen

Uusi vuosi 2018, täynnä toivoa ja tappavan (hehheh) tasaista arkea jota meidän lapsiperheessämme elettiin tuona alkuvuonna. Yhtäkkiä kaikki muuttui ihan sekunnissa.

Mieheni löysi parranajon yhteydessä ison, kananmunan kokoisen patin kaulalta. Alkuun rauhoittelin että ei se mitään, se on flunssan yhteydessä kasvanut imusolmuke, mutta käy kuitenki lääkärissä. Lääkäriin päästyään selviää että tää ei ole mikään normihomma. Itku pääsee ja pelottaa.

Soitto tulee lääkäriltä vajaan viikon päästä patin ilmestymisesti: Se on lymfooma. Lapsemme 9-vuotias, kuulee kesken läksyjenteon, että isi itkee. Hän luulee että sota on syttynyt, iskä joutuu lähtemään sotaan. Ja sotahan se tietyllä tapaa olikin.

Lopullinen diagnoosi tehdään nopeasti, kyseessä on Burkittin lymfooma joka voi tuplata kokonsa vuorokaudessa. On kiire ja hoidot aloitetaan heti. Lääkäri tuumaa että sairaalassa ollaan koko hoitoaika, kotiin pääsee käymään vain piipahtamassa jos kunto kestää.

Tammikuu-huhtikuu, täynnä pelkoa, sairaalassaoloa, selviytymistä päivästä toiseen. Alkuun lapset itkivät isää kotiin mutta aikaa myöten tilanne tasoittui, kaikilla. Ja sitten me selvittiin siitä. Iskä palasi kotiin laihtuneena ja valkoisena. Heikkona ja väsyneenä. Mutta iskä oli kuitenkin kotona ja se riitti lapsille.  Ja vaimolle.

Siitä alkaa toinen selviytymistaistelu. Miten tästä eteenpäin? Kotiin viemisinä lääkäri sanoi että työpaikalle ei ole enää asiaa. Syynä työpaikalla 14 vuotta kestänyt kemikaalialtistus, joista pahimpana bentseeni. Tutkitusti non-hodginin lymfoomaa ja leukemiaa aiheuttava kemikaali.

Tämäkin vielä? Ensin viedään terveys ja sitten vielä työpaikkakin. Kolmikantaneuvotteluissa todetaan että työpaikalla ei ole muita tehtäviä tarjota, joissa kemikaalialtistusta ei olisi. Mitäs nyt eteen?

Työterveyslääkäri ehdottaa uudelleenkoulutusta. Entäs sitten jos ei ole yhtään mitään ammattia mielessä mihin voisi jatkossa kuvitella kouluttautuvansa? Netin ammatinvalintatestit tulevat tutuksi. Tuntuu oudolta, työidentiteetti on niin pitkään ollut tietynlainen. Nyt pitää ihan uudelleen miettiä jatko. Entäs millä maksetaan omakotitalolaina? Toivottavasti työeläkeyhtiö alkaa maksamaan uudelleenkoulutusta, muutenhan tässä joutuu talonmyyntihommiin.

Tuo patti siis kerralla heitti elämän uusiksi. Mutta jospa tällä pilvellä olisi kultareunus, työelämä voi muuttua vähemmän kuormittavammaksi, kolmivuorotyöt vaihtua päivävuoroon. Elämästä voisi nauttia enemmän. Näin ainakin toivotaan!

Kuva on kirjoittajan oma.