Terveisiä työelämästä: Tuetusti takaisin työelämään

Työelämään palaaminen tauon tai kriisin jälkeen on kriittinen, tarkastelua vaativa hetki. Paluun kynnyksellä työhön liittyvä ammatillinen identiteetti aktivoituu ja pakottaa pohtimaan, olenko yhä samanlainen työntekijä kuin ennen. Mielessä voi olla monenlaisia kysymyksiä: Osaanko? Pärjäänkö? Jaksanko? Miten muut minuun suhtautuvat?

Suomalaisessa yhteiskunnassa työn tekemisellä on vahva itseisarvo, ja sen kautta määrittelemme usein muita ihmisiä. Tutustuttaessa uuteen ihmiseen on helppoa ja suotavaakin aloittaa kanssakäyminen kysymällä siitä, mitä hän tekee työkseen. Kun vahvasti työorientoitunut ihminen joutuu yllättäen työelämän ulkopuolelle, hämmennys omasta identiteetistä ja siitä, kuka on, tulee todelliseksi. Voimmeko olla kunnollisia ja kelvollisia kansalaisia vain työn tekemisen kautta?

Paluu työhön vaatii nähdäksemme onnistuakseen sen, että ihminen huomioidaan kokonaisuutena. Työ ei ole irrallinen asia muusta elämästä: on inhimillistä, että henkilökohtainen elämä vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten paljon kullakin on energiaa työn hoitamiseen. Kun paluu on ajankohtainen, työpaikan ja työyhteisön antamalla tuella on merkittävä rooli.

Kun töihin palaavan mieli askartelee kelpaamiseen, selviämiseen ja riittämiseen liittyvien kysymysten parissa, paras työpaikan tuki on valmistautuminen. Lomakauden lopussa saamme lukea ohjeita lomalta töihin palaamiseen; sama pehmeä lasku työn pariin on hyvä ajattelu töihin paluun yhteydessä. Tällöin mietitään yhdessä työntekijän kanssa, mistä ja miten aloitetaan ja miten edetään asteittain. Ennakoimalla mahdolliset vaihtoehdot työhön palaamisen onnistumisessa säästytään turhalta kasvojen menettämiseltä ja epäonnistumisen tunteilta.

Vaarana on, että työhön palataan liian aikaisin, vaikka aika ei ole sille vielä otollinen. Paluutilanteessa sekä työntekijä että työnantaja odottavat positiivisia signaaleja. Työntekijä haluaa selvitä, suoriutua ja pärjätä. Työpaikkakin näkee mielellään samoja merkkejä, sillä niitä pidetään onnistumisen ja toipumisen viesteinä. Toipumistahan kaikki odottavat ja nämä toiveet voivat helposti johdattaa liian nopeaan etenemiseen, jossa eletään kestävien voimavarojen yli. Seurauksena vaanii voimien romahtaminen ja töihin paluun epäonnistuminen. Keskustelu tästäkin asiasta on järkevää käydä etukäteen yhdessä työnantajan ja työntekijän välillä, jotta pelimerkkejä tilanteen ratkaisemiseksi on mietitty jo etukäteen. Hitaasti kiiruhtaminen ja maltti ovat onnistumisen rakennusaineita.

Katri Mäkinen, koordinaattori/sosiaalipsykologi (YTM), Silta-Valmennusyhdistys ry

Ari Jussila, lehtori (KM), TAMK, ammattipedagoginen TKI

KIITO – Kiinni työhön ja osaamiseen

Kansikuva: CC0 Pexels