Toiminnanjohtajan lukusuositus: Tie ulos COVID-kriisistä
Maailman terveysjärjestö WHO julisti koronavirusepidemian pandemiaksi 11.3.2020. Suomessa oli palattu kotimaahan viimeisiltä hiihtolomilta edellisenä viikonloppuna. Maassa päätettiin mittavista toimista epidemian hidastamiseksi 16. maaliskuuta.
Jo helmikuussa potilaat olivat hereillä, aloin saada viestejä syöpäpotilailta, jotka päivittäin miettivät, miten suojaavat itsensä mahdolliselta tartunnalta joko perheenjäsenen kautta tai sitten työpaikallaan. Verkostoissa syöpäpotilaat julkaisivat siihen mennessä kertynyttä yleistietoa koronaviruksen aiheuttamasta sairaudesta ja sen merkityksestä syöpäsairauskohtaisesti siinä määrin kuin sitä oli saatavissa.
Sittemmin myös valtakunnan tiedotusvälineet ovat kunnostautuneet koronatietouden välittämisessä, jopa siinä määrin, että jonkinasteista ähkyäkin on havaittavissa.
Satuin pääsiäisvapailla nettiä selatessani oheisen artikkelin lukemaan ja haluan tietotulvasta huolimatta jakaa sen kanssanne. Se on ehkä helposti lähestyttävin, mutta ei silti yksinkertaistava, teksti aiheesta, johon olen törmännyt. Artikkelin antama yleiskuva toivottavasti auttaa hahmottamaan myös tilannetta siltä kannalta, miksi on vielä tässä vaiheessa kovin vaikeaa saada yksityiskohtaista tietoa syöpäsairauksista ja niiden suhteesta koronaepidemiaan.
Näkemykseni oli heti ensimmäisten tietojen tultua, että COVID –viruksen tapauksessa on kysymys kaikkien meidän lääkäreiden pelkäämästä pandemiasta. Virus on koronavirus, joka on aikaisemminkin osoittanut ennennäkemätöntä tuhovoimaansa ja potentiaalista pandemianaiheuttamiskykyä. Tästä syystä aloin seurata tiedotusvälineissä ilmoitettuja tartuntalukuja, piirsin taulukko-ohjelmalla käyriä ja lähetin niitä myös matematiikkaa paremmin osaavalle ystävälleni, jonka kanssa totesimme, että Kiinan kertomat luvut eivät voineet pitää paikkaansa. Pääosin tästä syystä muut maat eivät saaneet oikeaa tilannekuvaa ja ne eivät voineet reagoida tarpeeksi nopeasti ja tarpeeksi tiukasti viruksen leviämiseen. Autoritatiivinen yhteiskunta voi olla tehokas taudin hoidossa ja karanteenien asettamisessa, mutta tiedon levittämisessä ei, minkä vuoksi tämä mielenkiintoinen otus pääsi leviämään maailmanlaajuiseksi ilmiöksi.
Nyt tietoa tilanteesta syntyy jatkuvasti valtavia määriä ja poliittisilla päättäjillä on varmasti vaikeuksia päivittää omaa näkemystään ja tehdä oikeita päätöksiä. Varsinkin, kun on selvinnyt, että on kysymys vajaan kahden vuoden urakasta, jolloin päätöksenteko politisoituu, eikä lääketiede voi olla ainoa päätöksiin vaikuttava tiede. COVID ei oikein kunnolla osu kenenkään lääketieteen asiantuntijankaan tontille, josta syystä WHO ja THL myös etsivät ja päivittävät kantaansa ja tilannekuva muuttuu koko ajan ja valtiot joutuvat reagoimaan myös toistensa toimenpiteisiin. Malleissa toimenpiteet takaisinkytkeytyvät numeroihin ja malleja on pakko päivittää koko ajan.
Tiedon panttaamiselle monessa valtiossa lienee monta syytä. Esimerkiksi USA:sta olisi tärkeää saada tarkempaa tietoa siitä, miksi siellä niin moni nuori sairastaa vakavasti. Pandemiana tämä on kuitenkin ihmisen näkökulmasta kohtuullisen hyvä valinta luonnolta, koska virus ei ole yhtä tappava kuin aikaisemmat tulokkaat ja taudinkuva on periaatteessa hillittävissä ja hallittavissa. Voimme siis ottaa nyt opiksemme. Ongelma toisaalta on, että moni sairastaa COVIDia tietämättään juuri tämän niukkaoireisuuden vuoksi ja sairaus pääsee salakavalasti helposti leviämään.
Lue koko Oulun yliopiston sivuilla julkaistu artikkeli Tie ulos COVID-kriisistä