Vaikuttavasti ja viiveettä – yksilöllisen syövänhoidon äärellä
Suomalaisen syövänhoidon tulevaisuudesta keskusteltiin Helsingissä 17.6. 2019 Yksilöllisen syövänhoidon mallimaa 2020 -tilaisuudessa. Mukana keskustelemassa olivat kansanedustajat Anders Adlercreutz (rkp) ja Sari Sarkomaa (kok), HUSLABin osastonylilääkäri Johanna Arola sekä Suomen Syöpäpotilaat ry:n (SSP) toiminnanjohtaja Minna Anttonen.
Mukana tilaisuudessa oli kaksi SSP:n verkostoaktiivia, jotka kirjoittivat omia mietteitään tilaisuudesta ja sen herättämistä ajatuksista.
*******************************************************************
Mitä on yksilöllinen syövänhoito?
Kun ensi kerran kuulin ilmauksen ”yksilöllinen syövänhoito”, ajattelin, että se tarkoittaa potilaan kohtaamista yksilönä, ihmisenä, hänen kokonaistilanteensa huomioon ottamista, vuorovaikutusta hänen kanssaan ja sen sellaista. Hyvä ajatus, ja sitäkin me tavoittelemme.
Mutta kun puhutaan Suomen saattamisesta yksilöllisen syövänhoidon mallimaaksi, tarkoitetaan jotain muuta, lääketieteellisempää: hoidon valitsemista ottaen huomioon potilaan lääketieteellisesti merkittävät ominaisuudet kuten geeniperimä ja tapauksen muut erityispiirteet, kuten taudin tarkempi luonne.
Yksilöllinen syövänhoito tässä mielessä tähtää muun muassa siihen, ettei potilaalle anneta lääkettä, joka on kyllä yleisesti todettu usein vaikuttavaksi, mutta josta voidaan päätellä, että se ei häntä auta. On paljon syöpähoitoja, joiden on havaittu auttavan monia potilaita, mutta ei kaikkia eikä edes enemmistöä.
Joissakin taudeissa geenitestien tulosten hyväksikäyttö on jo rutiinia: jos tiedetään, että lääke auttaa vain niitä potilaita, joilla on tietty geeni, kannattaa tietysti testata, onko potilaalla se.
Geenit eivät kerro kaikkea. Siksi tutkitaan tapoja tunnistaa ne potilaan tai taudin ominaisuudet, jotka tekevät tietystä hoidosta tehokkaan tai tehottoman, taikka vaikuttavat hoidon sivuvaikutusten rajuuteen, vaikka emme saisikaan vaikutusmekanismia selville. Sen takia potilaista kerätään tietoa ja heistä pyritään muodostamaan profiileja, jotka ennustavat hoidon tehoa. Tässä käytetään myös tekoälyä, tietokoneohjelmia, jotka etsivät tietojen suuresta massasta sellaisia asioita, jotka voisivat selittää, miksi joku parantui ja joku toinen ei.
Urologi Mikael Antinen (TYKS) esittää seuraavan näkemyksen siitä, mikä voisi olla mahdollista jo vuonna 2024: ”Syöpäkasvaimen geeniprofiilia selvitetään kudospaloista geenitesteillä. Näin saadaan tarkkaa tietoa syövän aggressiivisuudesta ja siitä, mikä hoitomenetelmä soveltuisi parhaiten juuri kyseiseen syöpään. Kudospaloista eroteltuja syöpäsoluja testataan soluviljelmässä edelleen sadoilla lääkevaihtoehdoilla ja valitaan hoito, jolla saadaan paras hoitovaste kyseiseen syöpätyyppiin.” (Tekniikan Maailma 11/2019, s. 15).
Soluviljelmäkokeet eivät nekään toki kerro kaikkea, mutta ainakin niillä voidaan sulkea pois ne lääkkeet, jotka todennäköisesti olisivat tehottomia myös elimistössä. Tällaisessa toiminnassa ei ole kyse vain potilaan geeneistä, vaan myös syövän geeneistä. Tavallaan jokainen syöpä on yksilö – tietyn ihmisen solusta mutaatioiden kautta syntynyt, todennäköisesti ainutkertainen ilmiö. Mitä paremmin sen ominaisuudet tunnetaan, sitä paremmin sitä vastaan voidaan taistella.
– Jukka K. Korpela
*******************************************************************
Vaikuttavuus tulevaisuudessa ja miten siihen päästään
Tilaisuudessa syövänhoidon kehittämisen suurina tavoitteina nähtiin, että hoidon tulisi olla vaikutuksiltaan tehokasta ja jokaisen syöpäpotilaan pitäisi päästä hoitoon viiveettömästi. Lisäksi tämän kaiken tulisi toteutua yhdenvertaisesti.
Miten vaikuttavuus näyttäytyy tulevaisuudessa?
Enenevässä määrin potilas saa hoitoa, joka on suunniteltu juuri hänelle – huomioimalla perimä, henkilökohtaiset ominaisuudet sekä terveyshistoria. Yhteiskunnassa nähdään, kuinka hyvin tuloksin syöpäpotilaita eri sairaaloissa hoidetaan.
Lääkkeiden saatavuus sekä korvattavuus vastaavat syövänhoidon ja elämänlaadun tarpeita. On saatavissa myös riittävästi tietoa siitä, miten erilaiset hoidot vaikuttavat harvinaisiinkin syöpiin.
Miten tällaiseen vaikuttavuuteen sitten päästäisiin?
Biopankkitoiminta ja sen mahdollistama geenikartoitus auttavat Suomen syövänhoitoa kohti yksilölliseen vaikuttavuuteen perustuvia hoitokäytäntöjä. Myös mittaaminen, esimerkiksi potilaiden kokemissa hoidon ja elämänlaadun kysymyksissä, auttaa kokonaisvaltaisemman hoitokäytännön kehittämisessä. Lääkekorvausjärjestelmän uudistukset tuovat enemmän vaihtoehtoja potilaan yksilölliseen hoitoon.
Viiveettömästi hoitoon
Tulevaisuudessa potilas pääsee hoitoon viiveettä. Tämä on kehitettävän sote-mallin perustavoitteita, olipa malli muuten millainen tahansa.
Tällä hetkellä sairaanhoitoa vaivaa puute resursseista – rahasta, henkilöstöstä. On kuitenkin huomattava, että syöpäpotilaan diagnoosin ja hoitoon pääsyn viivästyminen voivat aiheuttaa yhteiskunnalle huomattavia kustannuksia. Kustannukset voivat johtua esimerkiksi syöpäpotilaan pitkittyneestä sairauspoissaolosta tai siitä, että syöpä alkaa oireilla ja paheta ennen diagnoosia.
Perusterveydenhoitoon pääsy on ehkä suurin yhdenvertaisuuskysymys. Syöpäpotilaalle se myös usein merkitsee ratkaisevaa ensimmäistä askelta hoitopolulla, joka sitten voi jatkua erikoissairaanhoidossa.
Potilaana mukana
Syöpäpotilaita arvostetaan. Keskustelutilaisuudessa oli hienoa olla tavallisena potilaana mukana, kun suuria kansallisia linjoja käsiteltiin.
Minna Anttonen aloitti kertomalla, miten Suomen Syöpäpotilaiden potilasverkostojen keskusteluissa ja muussa kanssakäymisessä on käsitelty näitä hoitoon pääsemisen ja hoidossa olemisen kokemuksia. Keskustelu sai näin lähtökohdakseen aitoa ruohonjuuritason todellisuutta. Syöpäpotilaiden potilasmaailman esilletuontia arvostettiin ja se loi lämpimän, oikeasti paneutuvan otteen koko tilaisuuden työskentelyyn.
-Matti Santalahti