Vapaaehtoisena Minä ja syöpä -chatissa

Olin todella otettu, kun minut pyydettiin mukaan toimintaan. Olin itse osallistunut ryhmächattiin jo aiemmin asiakkaana, ja tiesin, millaisesta toiminnasta oli kyse. Odotin omaa keskiviikkoiltavuoroani innostunein mielin, olinhan jo etukäteen valinnut aiheen, johon aion osallistua ja joka tuntui itselle omalta.

Suomen Syöpäpotilaiden Marketta oli suurena tukena alusta alkaen ja viestittelimme Messengerin kautta juuri ennen chatin avaamista, sen aikana ja lopussakin. Chatin jälkeen kävimme vielä läpi, kuinka ilta oli sujunut kaiken kaikkiaan, mitä mietteitä se meissä ohjaajissa herätti ja mitä muuta oli tullut esille. Siinä sai heti itsekin työnohjauksen, jos sitä tarvitsi, kiitos siitä.

Mukana saattoi olla toinenkin vapaaehtoinen ja viestittelyt soljui mukavasti yhdessä kommentoiden. Minun vuoroillani osallistujamäärä oli enimmillään neljä ja koin, että keskustelu oli hyvin hallittavissa sillä porukalla. Joskus puhuttiin enemmän aiheesta ja joskus asian vierestä.

Välillä jaetut kokemukset saivat aikaan tunneryöpyn: esimerkiksi surua, kun olisin halunnut voida auttaa ja tukea osallistujaa enemmänkin, mutta hillitsin itseni. Minähän olin ohjaamassa keskustelua osaltani. Joskus sain aikaan iloisia kommentteja ja se tuntui hyvältä.

Kaikenkaikkiaan olin chat-vuoroillani intoa täynnä siitä, mitähän tänä iltana tulee esille ja miten voimme olla tänään avuksi muille. Koska olen itse kokenut syövän, ja koska ne tuntemukset, joita sairastuminen on aiheuttanut arjessa, toimeentulossa, tulevaisuuden ajattelussa, läheisten sekä työyhteisön suhtautumisessa ovat itsellekin tuttua, voin olla kertomassa, että kaikesta selviää kuitenkin jotenkin, jos joku epäilee, ettei selviä.

Apua löytyy ihan kaikkeen, kun vaan osaa ja uskaltaa pyytää. Ja olihan chatissa mukana Suomen Syöpäpotilaat ry:n työntekijä, joka pystyi omalta osaltaan ohjaamaan kysyjää. Siinä itsekin sai samalla tietoa.

Chat-ohjausvuorojen jälkeen olen välillä toivonut, että olisin voinut olla käytettävissä ihan aitona itsenänikin, enkä enää anomyyminä. Toivon Minä ja syöpä -ryhmächatille jatkoa ja tämän mahdollisuuden voimakkaampaa markkinointia työikäisille.

Uskon kuitenkin, että kun syöpähoidot ovat ihmisiltä ohi, moni haluaa unohtaa kaiken syöpään liittyvän, koska se on satuttanut niin paljon henkisesti ja niin syvältä, ettei halua enää olla missään tekemisissä syöpä-sanankaan kanssa.

Itse jäin rämpimään tähän kaikkeen, koska hoidot jättivät minuun uuden vaivan, joka vaikeuttaa arkeani jatkuvasti. Siksi useista Syöpäjärjestöjen toiminnoista on tullut minulle tapa selvitä tästä kaikesta, ja ryhmä-chat on yksi niistä. Minä olen arvokas. Minulla on jokin tehtävä. Minulla voi olla annettavaa muillekin, siksi nyt chat.

Chattailemaan pääsee nyt myös kesällä, katso chatin kesäaikataulu.

Kuvat: aloituskuva bongkarn thanyakij palvelusta Pexels, muut kuvat nimimerkki Ilona