Terveisiä työelämästä: Uusi työpaikka syövän jälkeen

Sairastuin syöpään todella nuorena. Olin lukion viimeisellä luokalla. Sain valkoisen lakin päähäni ja kun ikätoverit suunnittelivat tulevaisuutta, minä mietin onko minulla sellaista…

Olen sairastanut syöpää kolmesti eli kolme pitkää sairauslomajaksoa on kertynyt pilaamaan CV:ni ulkoasua. Kun viimeinen hoitojaksoni oli ohi, oli aika palata normaaliin elämään. En vielä tiennyt, mitä halusin mennä opiskelemaan ja päätin pähkäillä asiaa työelämässä.

Työhaastatteluun mennessäni ajattelin kauhuissani, mitä minä vastaan jos minulta kysytään ’’Mitäs olet viimeiset puoli vuotta tehnyt?’’ Ahdisti ja jännitti. Päässäni vilisi miljoona ajatusta ja osasin jo nähdä haastattelijan kauhistuneet kasvot, kun mainitsen sanan syöpä. Pitäisikö minun sanoa suoraan, että ’’No, mistä mä nyt aloittaisin… Olin sairaalassa koska sairastin syöpää ja minulle tehtiin kantasolusiirto. Tämä oli itseasiassa jo kolmas kerta kun sairastin syöpää, mutta ei hätää, ei sen pitäisi enää uusiutua.’’ Ajattelin, että eihän tällaista sairasta työntekijää haluta ottaa töihin. Vaikka enhän minä sairas enää ollut… Siitä huolimatta sairaan syöpäpotilaan leima oli iskostunut todella syvälle.

Onnekseni sitä ei kysytty ja sain ensimmäisen työpaikan pitkän sairausloman jälkeen! Voi sitä riemun määrää! Töihin paluu oli kivinen. Aikaiset herätykset, pitkät päivät ja 40 tuntia töitä viikossa tuntuivat älyttömän raskailta. Kun monen kuukauden ajan olin ’’levännyt’’ sairauslomalla ja palautunut rankoista hoidoista, yhtäkkiä pitikin olla täynnä energiaa ja jaksaa tehdä työtä kuten kuka tahansa terve aikuinen. Ja niin minä yritinkin. Puskin eteenpäin, koska en halunnut erottua joukosta tai tuottaa pettymystä työnantajalleni.

Näin jälkeenpäin ajateltuna mietin, että olisi pitänyt kuunnella omaa vointiani hitusen paremmin. Omaa sairautta, oli se sitten entinen tai ei, ei missään nimessä kannata vähätellä tai hävetä. Oma terveys on ensisijaisen tärkeä asia ja hyvä työnantaja varmasti ymmärtää sen.

Vaikka paranemisestani on jo melkein 3 vuotta, syöpä vaikuttaa edelleenkin arkeeni. Kontrolleissa ja verikokeissa pitää käydä tasaisin väliajoin. Minun on pitänyt pitää etäpäiviä, sopia vuoronvaihdoista sekä selitellä työkavereille miksi menen TAAS lääkäriin. Olen tuntenut häpeää ja syyllisyyttä, vaikka niin ei todellakaan pitäisi olla.

Entinen syöpäpotilas palautuu hoidoista ja voi elääkin normaalia elämää ja käydä töissä. Mutta minusta on tärkeää ottaa huomioon syöpäpotilaan tausta. Paluuta työ- tai opiskelijaelämään täytyy tukea, sillä se on todella raskasta syöpähoitojen jälkeen, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Tutustu Naked truth -blogiin.

Kuvat ovat kirjoittajan omia. Artikkelikuvassa juhlitaan kaksi vuotta ilman syöpää.