Liikunta syövän aikana ja sen jälkeen – pieniä askelia, suuria vaikutuksia
Syöpä muuttaa päivittäistä elämää monella tavalla. Arki voi tuntua raskaalta ja päivittäinen fyysinen aktiivisuus jää usein taka-alalle. Sairaus ja hoitomuodot kuormittavat sekä elimistöä että mieltä ja keho voi tuntua olevan monella tavalla oman hallinnan ulottumattomissa.
Moni pohtii, onko fyysinen rasitus tai esimerkiksi kuntoliikunta hoitojen aikana turvallista tai onko siihen ylipäätään voimia. Liikunnan harrastaminen sairastamisen keskellä voi tuntua hyvin toisarvoiselta.
Kuitenkin useat tutkimukset ovat vahvistaneet hyvän fyysisen kunnon merkitystä osana syöpäsairauden hoidon ennustetta ja uuden syövän ehkäisyä. Parempi fyysinen kunto auttaa toimintakykyisyyden säilymisessä kaikissa sairauden vaiheissa ja tukee päivittäistä elämänlaatua.
Liikunta syövän hoidon aikana auttaa sekä sairaudesta että hoidosta johtuvien sivuoireiden hallinnassa, tukee pystyvyyden tunnetta, mielialaa ja kestävyyskuntoa sekä vähentää kuormittuneisuutta. Hyvinkin pieni fyysinen rasituksen määrä toistuvasti näyttäisi riittävän. Paremmassa kunnossa olevilla henkilöillä myös syövän puhkeamisen riski on pienempi ja syövän ehkäisyn ja hoidon ennusteen parantamiseen on alettu luoda myös kansainvälisiä liikuntasuosituksia.
Näistä havainto- ja tiedepohjaisista lähtökohdista syntyi tiedollinen liikuntaryhmä, joka toteutettiin etänä kerran kuukaudessa viime vuoden aikana. Olemme molemmat työskennelleet vuosia syöpää sairastavien fyysisen aktiivisuuden, eli liikunnan parissa, niin kliinikkoina kuin tutkijapohjalta. Koimme tärkeäksi välittää tietoa arjen liikunnan lisäämisen tueksi sairauden eri vaiheisiin.
Miten tiedollinen liikuntaryhmä toteutettiin?
Saimme mahdollisuuden toteuttaa tiedollisen liikuntaryhmän vapaaehtoistyönä Suomen Syöpäpotilaat ry:lle, koska uskomme vahvasti liikunnan merkitykseen hyvinvoinnin tukena syövän kaikissa vaiheissa. Ryhmän tavoitteena oli tarjota luotettavaa, tutkimustietoon perustuvaa tukea syöpää sairastaville ja siitä toipuville, riippumatta siitä, onko osallistuja aiemmin liikkunut vähän vai paljon.
Tapaamiset toteutuivat etäryhmänä Zoom-alustalla kerran kuukaudessa. Tapaamisia oli yhteensä 10 kertaa. Ryhmään pääsi liittymään Suomen Syöpäpotilaat ry:n sivuilta olevan linkin kautta, osallistuminen oli ilmaista, eikä sitoutumista vuodeksi vaadittu. Ryhmän koko vaihteli aiheen mukaan 20–50 osallistujan välillä.
Osallistujia kannustettiin jo ryhmän alkaessa lataamaan itselleen liikuntapäiväkirja oman aktiivisuuden seurantaa varten ja heitä pyydettiin myös palauttamaan seuranta ryhmän lopussa. Esitietoina kysyimme päiväkirjan ohessa osallistujien sairauden tyyppiä, ikää ja kotipaikkakuntaa.
Ryhmän loppuessa emme saaneet liikuntapäiväkirjoja yhdeltäkään osallistujalta, joten yhteenveto ryhmän koostumuksesta ei onnistunut. Emme myöskään saaneet tietoa, miten ryhmäläisten liikuntakäyttäytyminen oli muuttunut vuoden sisällä. Nämä olisivat arvokkaita asioita jatkossa vastaavien ryhmien hyödyllisyyden perustelemiseksi.
Pohdimme vuoden aikana, että tähän ryhmään oli valikoitunut sellaisia kuulijoita, joille säännöllinen fyysinen aktiivisuus ja kuntoliikunta olivat jo osa arkielämää taudista huolimatta ja he halusivat lisää tietoa liikunnan jatkamisen tueksi.
Osa ryhmäläisistä oli mukana koko vuoden ja osa osallistui vain yksittäisille teemaluennoille. Kokonaisuus koostui teemaluennoista ja keskusteluryhmistä, jotka vuorottelivat kuukausittain.
Jokainen ryhmään osallistuva sai teemaluennon jälkeen sähköpostiin tallenteen, joka oli katsottavissa 2 viikon ajan linkin saamisen jälkeen kertausmielessä. Ryhmäläiset saivat mahdollisuuden lähettää etukäteen aiheeseen liittyviä kysymyksiä, jotka käytiin keskustelukerroilla läpi suullisesti ja perusteluineen. Jokaisella ryhmäkerralla oli myös mahdollisuus keskusteluun suullisesti tai chatin avulla.
Kun liikkuminen tuntuu vaikealta
Syöpä ja sen hoidot rajoittavat fyysistä toimintakykyä monin tavoin. Ryhmässä käsittelimme yleisiä liikkumista rajoittavia oireita, kuten uupumusta (fatiikkia), univaikeuksia, neuropatiaa, pahoinvointia, keskittymis- ja muistiongelmia eli niin sanottuja ”sytoaivoja” sekä huoliajatuksia.
Näissä tilanteissa ajatus hengästyttävästä kehon fyysisestä rasituksesta voi tuntua jopa pelottavalta. Tutkimusnäyttö on kuitenkin vahvaa. Liikunnasta on hyötyä lähes kaikissa syövän hoidon vaiheissa. Kohtuullinen kestävyys- ja lihasvoimaliikunta on todettu turvalliseksi ja se voi auttaa jaksamaan hoitoja paremmin sekä tukea toipumista niiden jälkeen.
Liikunta tukee kehoa ja mieltä
Ryhmän tapaamisissa kävimme läpi, miten säännöllinen liikkuminen voi vähentää hoitoihin liittyvää väsymystä, kohottaa mielialaa, lisätä energisyyttä ja vahvistaa pystyvyyden tunnetta. Parempi fyysinen kunto tukee itsenäistä toimintakykyä ja arjessa selviytymistä – ja sillä voi olla vaikutusta myös ennusteeseen, kuolleisuuteen ja syövän uusiutumisriskiin.
Yksi ryhmän keskeisistä teemoista oli elämänlaatu. Terveyteen liittyvä elämänlaatu koostuu muun muassa toimintakyvystä, itsenäisyydestä, merkityksellisyyden kokemuksesta ja luottamuksesta omaan kehoon. Siksi elämänlaatu on myös keskeinen mittari syöpää sairastavien liikuntatutkimuksissa. Muita ryhmien aiheita olivat: liikunnan hyödyt syöpää sairastaville, oireiden hallinta liikunnan avulla, motivaatio liikkumiseen, oman liikunnan seuranta ja kehittäminen sekä liikuntapalvelut ja tukiverkostot.
Kaikki liike lasketaan
Arjen fyysisen rasituksen ei tarvitse olla suorittamista tai paluuta entiselle kuntoliikuntatasolle. Kevyt kävely, lihaskuntoharjoittelu, luonnossa liikkuminen tai arkinen hyötyliikunta ovat kaikki arvokkaita tapoja tukea kehon kestävyyttä ja fyysistä kuntoa. Mikä tahansa liikunnallinen aktiivisuus on parempi kuin ei liikettä ollenkaan.
Ryhmän tapaamisilla annoimme konkreettisia vinkkejä liikkumisen seurantaan, kuten askelten tai liikuntaminuuttien kirjaamiseen ja liikuntapäiväkirjan pitämiseen. Esittelimme myös helppoja kotona tehtäviä testejä, kuten kuuden minuutin kävelytestin, joiden avulla omaa fyysistä toimintakykyään voi olla helpompi hahmottaa.
Tukea on saatavilla
Kaikilla ei ole mahdollisuutta saada liikuntaneuvontaa syöpähoitojen yhteydessä. Sairaalassa ollessa fyysinen kuntoutus painottuu usein oireiden hoitoon ja apuvälineisiin, jolloin liikkumiseen liittyvä ohjeistus jää vähäiseksi.
Psykososiaaliseen tukeen on usein myös panostettu sairauden luonteen vuoksi. Siksi kerroimme ryhmässä myös syövän hoidon jälkeisistä tukimahdollisuuksista: kuntien liikuntapalveluista ja liikuntaneuvonnasta sekä Syöpäjärjestöjen tarjoamista liikuntaryhmistä.
Lämmin kiitos kaikille ryhmään osallistuneille avoimuudesta ja keskusteluista, sekä Suomen Syöpäpotilaat ry:lle mahdollisuudesta toteuttaa tämä tiedollinen liikunnan vaikutuksia kertaava kokonaisuus. Toivomme, että tämä teksti tavoittaa myös ne, jotka eivät päässeet mukaan ryhmään. Liikunta syövän hoidon aikana ja jälkeen on ennen kaikkea oman kehon kuuntelemista, joustavuutta ja armollisuutta, mutta erittäin tarpeellinen, lääkkeetön hoitokeino.
Liike on lääke ja jokaiselle yksilöllinen.
Kristiina Kokkonen, LT, fysiatrian erl, ft
Terhi Pyykönen, ft YAMK
