Kyselyselvitys: Syöpä aiheuttaa haasteita ja muuttaa käsityksiä työelämästä negatiivisesti 

Kolmasosa Suomessa syöpädiagnoosin saaneista on työikäisiä. Yhä useampi sairastunut haluaa ja voi jatkaa sairastumisen jälkeen työelämässä, mutta sairastuneiden polku työelämään voi olla myös haasteellinen. Syöpään sairastuneilla on suurempi riski joutua työttömäksi, ja samalla työttömyyteen liittyy taloudellista taakkaa. 

Syöpä vaikuttaa merkittävästi työelämän tilanteeseen, työllistymiseen, työ- ja toimintakykyyn sekä yksilön käsityksiin työelämästä. Syöpään sairastuneista työikäisistä kokoaikatyötä tekevien määrä vähenee diagnoosin jälkeen ja osa-aikatyön merkitys korostuu. Tulokset käyvät ilmi Suomen Syöpäpotilaat ry:n marraskuussa 2025 toteuttamasta Syöpään sairastuneiden kokemukset työttömyydestä ja/tai työkyvyttömyydestä -kyselystä (190 vastausta).

Käsitykset työelämästä sairastumisen jälkeen

Sairastumisen jälkeen valtaosa palaa työelämään vuoden sisällä diagnoosista. Aina paluu työhön tai työelämään ei ole mahdollista tai helppoa. Työttömyys ja työkyvyttömyys -kyselyn vastaajista joka viides koki, että sairastuminen muutti positiivisesti käsityksiä työelämästä. Jopa 40 % totesi, että muutos oli negatiivinen. Vajaa 60 % vastaajista koki haasteita työelämässä sairastumisen jälkeen. 

Kysyttäessä tarkemmin siitä, miten sairastuminen muutti käsityksiä työelämästä, vastaajien näkemykset voidaan kiteyttää seuraavasti:

1. Työn merkitys pieneni ja terveys, läheiset sekä palautuminen asetettiin etusijalle.
2. Jaksaminen ja rajat: väsymys tai aivosumu vaikuttivat elämään ja halu tehdä töitä osa-aikaisesti ja joustavammin korostui.
3. Työelämän realiteetit: työn saanti vaikeutui, koettiin irtisanomisia tai joustamattomuutta.
4. Esihenkilöiden ja työyhteisöjen erilaisuus: osa sai tukea, osa koki vähättelyä tai hiljaisuutta.
5. Arvomuutos: halu tehdä merkityksellistä työtä, joka antaa enemmän kuin ottaa.

Miltä työelämän tilanne näyttää ja miten syöpä vaikuttaa työssä käymiseen ja työkykyyn? Muutokset työelämän tilanteessa näet alta kaaviossa.

Vastaajista neljäsosa palasi työelämään täysipäiväisesti ja vajaa kolmannes osittain. 17 % ei ollut vielä palannut, mutta oli aikeissa palata. Viidesosa ei ollut palaamassa tai ei kokenut työelämään paluun olevan mahdollista. Vastaajista 6 % oli jo ennen sairastumista työttömänä tai työelämän ulkopuolella. Vajaa 60 % kertoi, että sairaus merkittävästi heikensi taloudellista tilannetta.

Syöpä ja työttömyys

Reilulla kolmasosalla vastaajista oli kokemusta työttömyydestä tai työnhausta sairastumisen jälkeen (n=69). Työttömyyttä kokeneista 12 % kertoi jääneensä työttömäksi jo ennen sairastumista, mutta muuten vajaa 40 % oli työttömänä alle vuoden. Yli viisi vuotta työttömänä olleita oli 7 %. Neljä viidestä ei ollut hyödyntänyt työttömien terveystarkastusta.

Reilu 70 % koki sairauden vaikuttaneen työllistymiseen tai työpaikan löytymiseen ja vajaa 40 % koki ennakkoluuloja tai syrjintää työnhaussa. Yhteiskunnan asenteet ja stigmat voivat syövän lisäksi vaikuttaa työllistymiseen: vastaajat mainitsevat mm. syöpäleiman ja CV-aukkojen seuraukset. 

Millaisia syrjintään tai ennakkoluuloihin liittyviä ­kokemuksia vastaajilla oli?

1. Ikäsyrjintä (45–60+) ja sairauteen liittyvä epäily: jaksaakohan syövän kokenut työntekijä työelämässä tai työpaikalla ja uusiutuuko hänen syöpänsä? Aiheutuuko hänelle poissaoloja?
2. Tilanteet: rekrytointi, koeajan purku, muutosneuvottelut, työllisyyspalvelut.
3. Avoimuus sairaudesta voi johtaa leimautumiseen.
4. Toivottiin epäkohtiin puuttumista: valistus, terveystietojen asianmukainen käsittely, empatia.
5. Harva jaksaa tehdä virallista valitusta: tarvitaan rakenteellisia muutoksia.

“Olen kertonut sairastumisestani tietenkin läheisille ihmiselle ja rajatulle sometutuille. En yleensä kerro muille vasta kun on ihan pakko, sillä en halua tulla ‘syöpäleimatuksi’ enkä säälityksi. Olen ollut yllättynyt siitä miten paljon ihmisiä on kadonnut ympärilläni sairastumisen myötä. Ei ole kysytty vointia tms.” -Kyselyn vastaaja

Erilaiset tekijät auttavat jaksamaan työttömyyden ja työnhaun aikana. Läheiset, vertaistuki ja harrastukset koetaan tärkeimpinä voimavaroina. Kelan tarjoama sekä ammatillinen kuntoutus tukevat, samoin sopiva päivärytmi auttaa. Joillakin on työnhakuvalmentaja tukenaan. Toisaalta taloudellinen pakko nähdään sekä myönteisesti että kielteisesti. Taloudellinen taakka voi motivoida työnhaussa, mutta etuuksien taso ja mahdolliset etuuksien katkaisut tai karenssit kuormittavat. Vastaajat kaipaavat selkeämpää ohjausta, psykososiaalista tukea ja ymmärrystä syövän jälkeisistä näkymättömistä myöhäisvaikutuksista. Moni koki byrokratian pirstaleiseksi ja jäi yksin. Neutraalin ammattilaisen tuki koettiin arvokkaaksi.

Avoimuus työnhaussa

Moni työikäinen sairastunut pohtii, kannattaako omasta sairaudesta kertoa avoimesti työnhaussa tai työllisyyspalveluissa. Vastaajista lähes puolet kertoi olleensa avoin omasta sairaudestaan sekä työnhaussa että työllisyyspalveluissa. Kolmannes kertoi avoimesti työllisyyspalveluissa, mutta ei työnhaussa ja ainoastaan 16 % ei kertonut omasta sairaudestaan työnhaussa eikä työllisyyspalveluissa. Kukaan vastaajista ei toiminut siten, että olisi kertonut avoimesti työnhaussa, mutta ei työllisyyspalveluissa. 30 % (n=54) sairaudestaan työnhaussa kertoneista koki, että avoimuus kannatti.

Vastaajat punnitsevat myös avoimuuden dilemmaa: monet kertovat avoimesti omasta sairaushistoriastaan, mutta saattavat kamppailla siitä aiheutuvien seurausten kanssa. Työnhaussa osa kertoi omasta sairaudestaan vasta valinnan jälkeen. Useimmiten vastaajat kertoivat sairastumisestaan läheisille, työyhteisölle ja esihenkilölle. Avoimuuden hyödyissä näkyivät tilanteen tuoma helpotus ja mahdollisuus tehdä räätälöityjä järjestelyitä, haitoissa sitä vastoin korostuivat sääli, leimautuminen ja työtarjousten hiipuminen. 

Vastaajat suosittelivat muita vastaavassa tilanteessa olevia harkitsemaan avoimuutta tilannekohtaisesti. Jos haluaa kertoa omasta sairaudestaan, kannattaa se tehdä siten, että korostaa työhön vaikuttavia asioita yksityiskohtaisen sairauskertomuksen tai menneiden kokemusten sijasta.

Sairauden vaikutukset työkykyyn

Kuntoutumisessa voi kulua oma aikansa. Työkykynsä arvioi heikoksi 36 % ja kohtalaiseksi 34 %. Ainoastaan 10 % koki työkykynsä hyväksi ja vajaan viidenneksen työkyky oli vaihteleva. Yli 90 % koki syövän tai hoitojen vaikuttaneen toimintakykyyn: vaikutukset oolivat fyysisiä (92 %), psyykkisiä (63 %), kognitiivisia (62 %) ja sosiaalisia (38 %). 

Sairastuminen voi näkyä esimerkiksi fyysisinä tai kognitiivisina rajoitteina, joiden vastaajat kokevat heikentävän työkykyä ja työnhakua. Eniten vastauksissa toistuvat fatiikki, aivosumu, muistihaasteet sekä kognitiiviset vaikutukset työ- ja toimintakykyyn, kipu sekä neuropatia. Jotkin syövän tai syöpähoitojen vaikutukset ovat lyhytaikaisia, mutta kaikilla työkyky ei enää palaudu entiselleen. Vastaajat mainitsevat myös stressiherkkyyden ja masennuksen sekä sosiaalisen jaksamattomuuden. Yksin jäämisen kokemus on yleistä, jos sairastunut ei koe saavansa tukea. Myös työnantajan tai työyhteisön tuki vaihtelee. Sairastuneet peräänkuuluttavat tarvetta selkeälle ohjaukselle, joustoille ja kokonaisvaltaiselle tuelle.

Vajaalle puolelle kaikista kyselyyn vastanneista oli tehty työkyvyn arviointi. Useimmiten arviointi tehtiin työterveyshuollossa (67 %) tai julkisessa terveydenhoidossa (25 %).  

Syöpä ja työkyvyttömyys

Vastaajista kolmasosa oli hakenut pysyvää työkyvyttömyyseläkettä ja joka neljäs kuntoutustukea eli määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä. Työkyvyttömyyseläkettä hakeneista vastaajista (n=98) joka viidennelle eläke myönnettiin. Eläkkeen saaneista 70 % ei enää palannut työelämään työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen jälkeen. Joka neljäs palasi työelämään osittain.

Millaiseksi eläkettä hakeneet kokivat eläkkeen hakemisprosessin?

1. Kokemukset vaihtelivat: osalle prosessi oli sujuva, monelle raskas tai byrokraattinen.
2. Lääkärin B‑lausunnon laatu ja ajoitus tärkeässä roolissa: lääkärien vaihtuvuus kuormitti.
3. Kaivattiin selkokielistä ohjausta ja konkreettista apua hakemuksen tekoon.
4. Taloudellinen epävarmuus ja päätösten viiveet lisäsivät kuormitusta.
5. Vinkit: rehellinen, kattava kuvaus oireista, hakemuksen ajoissa lähettäminen, oma sitkeys.

60 % ei saanut eläkehakemuksensa kielteisen päätöksen jälkeen tarvittavaa tukea työllisyyspalveluista. Kokemukset työllisyyspalveluista kielteisen eläke­päätöksen jälkeen olivat vaihtelevia. Tuki oli usein vähäistä ja ohjeet epäselviä. Sairastuneet kaipasivat erityisesti henkilökohtaista ohjausta, ammatillista kuntoutusta ja selkeää palvelupolkua. He myös kokivat leimautumista ja sairautta vähäteltiin. Toisaalta myönteisenä esimerkkinä mainitaan mahdollisuus tavata kuntoutusohjaaja. Kielteisen eläkepäätöksen jälkeinen työnhaku oli haastavaa. Fyysiset ja kognitiiviset rajoitteet vaikuttivat työn tekemisen mahdollisuuksiin ja osa‑aikatyön tarjonta oli vähäistä. Sairastuneiden toiveissa korostuivat byrokratian kevennys, parempi tiedonsaanti sekä joustavat työllistymisratkaisut.

Kuntoutus ja etuuksien tai tuen hyödyntäminen

Kuntoutus ja kuntoutuminen ovat tärkeässä roolissa sairastumisen jälkeen. Kaikista kyselyn vastaajista reilu kolmasosa sai kuntoutusta (esim. ammatillinen ja lääkinnällinen kuntoutus, toimintakykykuntoutus tai Kelan ja Syöpäjärjestöjen kuntoutusta tukevat kurssit). Kuntoutuksen hyödyntäminen näkyi seuraavasti:

• Kelan kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssi (49 %)
• Syöpäjärjestöjen kuntoutuskurssi (mm. avokurssit, kurssi kuntoutuskeskuksessa, verkkokurssi jne.) (42 %)
• Vertaistuki (38 %)
• Ammatillinen kuntoutus (22 %)
• Lääkinnällinen kuntoutus (13 %)
• Toimintakykykuntoutus (12 %)

Alle puolet sai sairastumisensa jälkeen psykososiaalista tukea. Eniten vastaajat saivat tukea julkisesta erikoissairaanhoidosta, työterveyshuollosta tai järjestöistä. Lisäksi sairastuneet tapasivat psykologin tai psykiatrin, fysioterapeutin, psykiatrisen sairaanhoitajan sekä muita sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia.

Vastaajista yli puolet sai etuuksia sairastumisensa jälkeen. Yli 80 % hyödynsi sairauspäivärahaa, 39 % kuntoutustukea ja 27 % työkyvyttömyyseläkettä. Vain 10 %:lla oli kokemusta vammaistuen käytöstä. Lisäksi vastaajat hyödynsivät työttömyyskorvauksia, toimeentulotukea tai asumistukea. Vastaajista kolmasosa oli osittain sitä mieltä, että etuusjärjestelmä toimi kokonaisuudessaan hyvin omassa tilanteessaan. Täysin samaa mieltä olevia oli neljäsosa. 

Sairastuneiden jakamia kokemuksia työttömyydestä ja työelämästä

“Työkyvyttömyys vie ihmisen neljän seinän sisälle ja sosiaaliset suhteet kapenee merkittävästi. Tulee työkateus. Mitä nuorempana sairastut, sen yksinäisempi olet. (…) Syöpäpotilaana et voi ihan joka paikkaan edes mennä. Tilanteen normalisointi on hyvin tärkeää, varsinkin kun diagnoosi on parantumaton. Työnantajalle ei ole olemassa minkäänlaista tietopakettia tämmöisestä tapauksesta, että miten kohdata ja palauttaa edes osittain työntekijä takaisin töihin. Ei voi heti olettaa, että se on nyt saikkua ja siitä työkyvyttömyyseläkkeelle. Kohtaamiset ovat todella tärkeitä.”

“Potilaan henkisen jaksamisen vuoksi olisi tärkeää olla lyttäämättä [tämän] omaa kokemusta sairaudestaan. Luulen, että moni sairastunut olisi ainakin osa- tai täsmätyökykyisiä sairaudestaan huolimatta (…).”

“Mikäli haluttaisiin, että sairauden vuoksi osatyökykyiset saataisiin edes osa-aikatöihin, tulisi työmarkkinoille tehdä jotain, joka mahdollistaisi tämän. Meissä on kumminkin ihan osaavaa ja motivoitunutta porukkaa.”

“Olen nyt työkokeilussa muutaman kuukauden. Mut ikä ja sairauksien jatkuminen ei ole kovaa valuuttaa työllistymisessä. En kykene tekemään koko päivää töitä, vaikka pitäisi hakea kokopäivätöitä. Ylläpitolääke aiheuttaa ongelmia jokapäiväiseen elämään. Selkä ei kestä työntekoa kuin alle neljä tuntia.”

“Kun kerroit työnantajalle syövästä, niin ääni muuttui haastattelussa ja haastattelu päättyi…”

“Hain muutosneuvottelutilanteessa ylemmän johtajan paikkaa. Tuore diagnoosini oli työnantajan tiedossa. Minulle asetettiin työhön erilaiset ehdot kuin muille vastaavassa tehtävässä toimiville, enkä niiden vuoksi pystynyt ottamaan tehtävää vastaan. Tämä oli työnantajan näkökulmasta toivottu ratkaisu.”

“Rahan puute auttoi jaksamaan. Oli pakko jaksaa ja löytää töitä. Työ on aina ollut minulle tärkeä osa elämää ja koen tekeväni tärkeää ja merkityksellistä työtä. Se motivoi jo itsessään. Myös oman hyvinvoinnin parantaminen on motivoivaa. Nyt kun hoitojen päättymisestä on vuosi aikaa, huomaan että toipuminen on edennyt hitaasti mutta varmasti. Hoitojen loppuvaiheessa olisin toivonut ymmärrystä siitä että entisenä yrittäjänä ilman työpaikkaa olin todella hankalassa tilanteessa hoitojen jälkeen. Yksin asuvana oli aivan välttämätöntä löytää nopeasti työpaikka.”

“Raha motivoi, ansiosidonnainen tai muut työttömyysetuudet ovat pieniä. Toiseksi kaipaan ulos ’sairauskuplasta’ normaaliin elämään. Jaksamista tukee säännöllinen päivärytmi ja ulkoilu, perhe ja ystävät sekä vertaistuki.”

Vastaajien taustaa

Vastaajista reilun 40 % syöpähoidot oolivat päättyneet, mutta he kävivät vielä seurannassa. Neljännes kävi parhaillaan syöpähoidoissa (esim. sytostaatit, sädehoito), sai lääkehoitoa tai sairautta hoidettiin muulla tavalla. Neljäsosa  sairasti kroonista tai levinnyttä syöpää. 

Vastaajista  83 % oli naisia ja yli puolet vastaajista oli 55-64-vuotiaita. Suurin osa vastaajista asui Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa, Helsingissä tai Länsi-Uudellamaalla. Yli puolella vastaajista oli vähintään alempi korkeakoulututkinto.

Kysely toteutettiin nettikyselynä ja siihen saattoivat vastata 18 vuotta täyttäneet syövän sairastaneet tai parhaillaan sairastavat.

Lue lisää työttömyydestä, työkyvystä ja työelämästä

• Sylva ry ja Suomen Syöpäpotilaat ry: Elämä syövän jälkeen -raportti (2025)
• Suomen Syöpäpotilaat ry: Syöpä ja työelämä -kysely (2023)