Toiminnajohtajan terveiset SuomiAreenasta
Liekö milloin SuomiAreenan aikaan ollut toimintaympäristön ilmapiiri yhtä latautunut kuin se tänä kesänä oli? Ensi kevään eduskuntavaalit tuovat totta kai oman vireensä ja syöpäkentällä viime vuonna julkaistun kansallisen syöpästrategian kovaan lobbaamiseen tuli yllättävä lisäkierre keväällä, kun MOT-ohjelma uutisoi näkyvästi Suomen muista Pohjoismaista jälkeen jääneet syövän hoitotulokset ja toi aiheen näkyvään julkiseen keskusteluun.
Sillä aikaa, kun poliittinen johto riiteli ja nokitteli toisiaan järjestöavustuskriteerien määrittelystä ja määrittelyn toimintatavoista, järjestömaailma kokoontui Porissa SuomiAreenaan. Tämän vuoden SuomiAreenan teema oli osuvasti luottamus. Kansalaispulssin 2025 mukaan suomalaisten luottamus terveyspalveluihin oli laskenut noin 60 prosenttiin, kun vuonna 2020 luottamus vielä pysytteli 90 prosentin tuntumassa. THL:sta kerrottiin tämän näkyvän myös heidän kansalaiskyselyissään.
Jatkuvan huoli- ja säästöpuheen mediailmapiiri on tietenkin voinut vaikuttaa luottamukseen, sillä kun palveluihin päästään, niin niihin ollaan niihin tyytyväisiä. Luottamuksen horjumisenkin uhalla on kuitenkin tärkeää tuoda haasteet ja epäkohdat esiin, mutta samaan aikaan voi pohtia uutisoidaanko onnistumisia ja hyviä uutisia samalla innolla?
Tutut aiheet, uusi tahtotila
Keskusteluissa kuultiin tuttuja teemoja, mutta ehkä entistä painokkaammin ja aistittavissa oli aiempaa vahvempi tahtotila ryhtyä pelkistä sanoista tekoihin.
Useassa keskustelussa, monen sanomana kuultiin, että perusterveydenhuoltoa on vahvistettava. Tämä on aivan perusteltua, sillä päästäkseen tutkimuksiin ja syöpädiagnoosiin on usein saatava perusterveydenhuollosta lähete erikoissairaanhoitoon. Kesäkuun alussa julkaistu THL:n tiedote konkretisoi nykytilaa ja sen muutoksen tarvetta. Tiedote raportoi, että perusterveydenhuollossa potilaat joutuivat odottamaan hoitoon pääsyä vuonna 2025 entistä kauemmin.
Ilahduttavaa oli, että esillä ollut omalääkäri- tai oma tiimi -malli tuntui olevan sellainen, mitä yksikään poliittinen puolue tai taho ei vastusta, lähes samaa asiaa vaan halutaan kutsua eri nimillä. Käynnissä olevia hyviä malleja ja kokeiluja tuotiin esiin. Tuntuu siltä, että on lupa varovaisesti toivoa omalääkäri-/oma tiimi -mallin laajenevan ja toteutuvan tulevaisuudessa koko maan käytännöksi. On luontevaa ajatella, että jo se, että lääkäri ja potilas ovat edes jollain tasolla tuttuja, auttaisi uusien tutkimista vaativien oireiden tunnistamisessa ja parantaisi syövän varhaisen toteamisen edellytyksiä.
Terveisiä sairastuneen todellisuudesta
SSP:n tekemän asiakasmaksukyselyn tuloksia, jotka yksiselitteisesti ovat uusia korotuksia vastaan, tuotiin esiin sekä paneelikeskustelussa että suljetuissa pyöreänpöydän keskusteluissa. Myös kansallinen syöpästrategia oli tietysti esillä ja oli todettava, että jollei kansalaisten pääsyä perusterveydenhuollon vastaanotolle jatkotutkimuksiin ohjaamista varten paranneta, ja jos asiakasmaksujen korotuksilla asetetaan terveydenhuollon palvelut osalle kansalaisista erittäin vaikeasti saavutettavaksi, ei päästä tavoiteltuihin varhaisempiin diagnooseihin eikä parempiin syövän hoitotuloksiin.
Ei liene yllättävää, että keskusteluissa nousi esiin taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys yhteiskunnassa sekä kysymys, millaiset edellytykset Suomella on jatkaa hyvinvointiyhteiskuntana.
Keskustelu hyvinvointivaltion paradoksista, jossa turvatakseen elämän ennakoitavuutta on myös vaadittava asioita kansalaisilta, oli eittämättä kiehtova. Kuitenkin, kun koko ikänsä töitä tehneenä ja veronsa maksaneena sairastuu syöpään, kokee melko varmasti ansainneensa parasta mahdollista hoitoa ja kyllä ihmisen pitää voida myös luottaa sitä saavansa. Kun on kyse omasta elämästä ja kuolemasta, ei kansalaista saa kiusata oikeuksien ja velvoitteiden jännitteellä, vaan fokus tulee olla oikeudessa hyvään hoitoon.
Lisää lentokorkeutta, uusia näkökulmia ja jalat takaisin maahan
Entistä enemmän tilaa saivat aiheina kokonaisturvallisuus, kriisinkestävyys ja varautuminen, hyvin moniulotteisesti. Sairastumisen ja hoidon, mutta myös hoivan epätasainen jakaantuminen niin alueellisesti, sosioekonomisesti kuin sukupuolten välillä tunnistettiin entistä paremmin vaikuttajina yhteiskunnassa toiminta- ja työkykyyn, sairastavuuteen, sen kustannuksiin mm. sairauspoissaoloihin, mutta myös luottamuksen ja kriisinkestävyyden rakentajina yhteiskunnassa. Tämä on tunnistettu myös THL:n SuomiAreenaviikon torstaina julkaistuissa hallitusohjelmaratkaisuissa.
Filosofi Frank Martela johdatti keskustelun takaisin potilaan arkeen tuodessa esiin sitä, mitä potilasjärjestöt ovat jo tovin kertoneet. Keskustelu sotesta käydään pääsääntöisesti järjestelmätasolla, eikä yksilön. Palvelut ovat usealla tavalla etääntyneet ihmisistä. Kenelläkään ei edelleenkään tunnu olevan kokonaiskuvaa yksilön palvelutarpeesta, saati edellytyksiä vastata niihin yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti. Tämä on oikeastaan aika absurdia, sillä eikö yksi sote-uudistuksen tarkoitus ollut integroida sosiaali- ja terveyspalvelut niin, että voidaan vastata ihmisen palvelutarpeisiin kokonaisvaltaisesti?
Tärkeää on, miten ihminen tulee kohdatuksi ja saa apua kokonaisvaltaisesti omaan tilanteeseensa. Inhimillinen kohtaaminen on osa luottamuksen rakentamista. Nykyisin kohtaaminen tapahtuu kuitenkin usein puhelimitse tai digialustalla. Helppoudestaan ja kätevyydestään huolimatta, pelkkä puhelu tai digi ei riitä.
Kesällä kerätään voimia
Suomen Syöpäpotilaat ry:n toimiston väki vetäytyy hetkeksi ansaitulle kesälomalle. Lomien jälkeen on aika tarttua uudestaan asiakasmaksukyselyn tuloksiin ja kirjata sen esiin tuomia asioita SSP:n vastatessa lausuntopyyntöön uudeksi asiakasmaksulaiksi. Vaikka ympärillä myllertää, emme saa unohtaa ydintehtäviämme, joista yksi on tuoda syöpään sairastuneen ääni yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Tässä ajassa se vaatii entistä enemmän tahtoa ja voimia.
Kesälomalla saa keskittyä lepäämään ja tekemään itselle tärkeitä ja mieluisia asioita. Ihmisen palautuessa vahvistuu myös hänen luottamuksensa tulevaan. Olkoon jokaisen kesässä iloa, läheisiä, herkkuja, aurinkoa ja virkistäviä kesäsadekuuroja juuri sopivasti.
Jenni Tamminen-Sirkiä
Kirjoittaja on Suomen Syöpäpotilaat ry:n toiminnajohtaja.
